Kovin on ailahtelevainen tämä talven loppu. Kevät kai se on nimeltään.
Nytkin on taas niin liukasta, että jos liikaa kikkailee niin voi satuttaa itsensä,
ellei kukaan ojenna auttavaa kättä ajoissa.
Kaatuminen taas voi parhaimmillaankin tietää kipeitä kannikoita.
Meri sentään alkaa jo aukeilla, mutta sekin tietää vaan enemmän havereita.
Saisi jo se kesä vähitellen tulla. Saisi nauttia suosituista koilajeista - nurmikoista ja kirsikoista.
Vähitellen alkaa suvituttaa.
Mutta sää on niin kovin läpikäsitelty asia, että ei siitä sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti