Hitto että elämä on kummallista.
Ei sen näin pitänyt mennä! Ikinä. Ei. Ei. Ei. Ei mun pitänyt koskaan olla tällaisessa tilanteessa. Mun piti olla muka "fiksu" - aina. Jos olosuhteet eivät ole sopivat, ne eivät ole sopivat. Ei siinä mitään. Jatketaan matkaa. Ei sotkettaisi omaa eikä kenenkään muunkaan elämää.
Ökspä. Sitten nämä tyypit ilmestyvät kuvioihin ja kaikki meni menojaan. Mikään ei ole ennallaan.
Kaikki hienot periaatteeni ja varmaan moni aikanaan lausumani "viisaus" on haihtunut höyrynä taivaalle kun sata wattia on iskenyt kerta toisensa jälkeen suoraan tajuntaan, päin näköä ja niin edelleen. Yhä syvemmälle. Ja se iski nimenomaan ensin tajuntaan. Siksi se ehkä tuntuukin niin lujaa.
Parit elämät on nyt sotkussa. Mikään ei ole selvää. En silti valita. Juuri nyt on hyvä näin. Todella hyvä. Olisipa kaikilla.
Nyt koristelemaan. Futufutufutu. Ja hyvää yötä.
Niin-n. Sitä sattuu kuules kuules kaikenlaista. Itse kenellekkin, sen enempää edes tietämättä, mitä on sattunut. Itsekin olen joutunut jalot periaatteeni pyörtämäään kerran jos toisenkin, sillä elämä opettaa ja yllättää. Kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaNiin hyvässä, kuin pahassakin.
En edes tiedä pitäisikö toivottaa, mutta toivotan kuitenkin. Siis Tsemppiä. Kyl ne asiat sieltä selviävät, vaikka juuri nyt kuohuu ja kohisee.