Parhaassa työkaverissa on alkanut näkyä selkeitä työpaikkakiusaajan merkkejä. Mä meen kohta kertoon eskälle. Yrittää pakottaa mut istumaan naama seinään päin ruokaillessa eikä päästä mua hakemaan kahvia ja ja ja... Sillä on vielä vähän tekniikka ja tarkkaavaisuus hakusessa mutta huolestuttava kehityssuunta... ;) Okei okei mä koetan kulkea toista kautta. Useammin. Joskus ainakin. Ehkä.
Mut sillä on kyllä sen sijaan hyvä mies, huolehtii mun P!nk-ajantasaisuudesta. Harmi vaan että sen uusin biisi on aika ...ska. (Siis P!nkin, ei miehen...?!)
Toiset taas kiusaa muuten, tivaa ties mitä heti aamusta. Saa anteeksi, koska - no. Saa nyt vaan.
Mut nyt mä ostin vihdoin sen jalustan kameralle - jes.
Hirveästi ei syvällisyyksiä edelleenkään irtoa. Antaa vanhan Goethen hoitaa se puoli:
Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.
(Mieluummin mä tällaisia olisin lukenut kuin jotain ...tun Nuoren Wertherin kärsimyksiä...)
Huomenna Hesaan etsimään kenkiä. Pikkareihin. Siis pikkujouluihin. Luvassa kohtuullista seuraakin. Ostoksille. No pikkujouluista tosin puhumattakaan.
Olisikos antaa vinkkejä siihen jalustaan? Suositusta tai moitetta jostain tai johonkin suuntaan?
VastaaPoista