Nyt on taas/edelleen pää niin tyhjä ja pökerryksissä (voiko olla pökerryksissä jos se on tyhjä?!) että ei kyllä tiedä yhtään mitä tännekin kirjoittelis. Ei ole mitään sanottavaa. Täällä.
Ei mulla kuulemma muutenkaan tunnu olevan mitään sanottavaa. Hiljaa olen vaan. Ja ehkä nauran. Tai sit jotain muuta. Minkäs sille sitten voi. EI OO MUN SYY.
Tänään mulle "sanottiin" jotain niin kaunista että mä aloin itkeä keskenäni kesken työpäivän. Voi moro. Onko joku sekaisin vai sekaisin?
Ehkä paras mennä nukkumaan. Mutta ensin syön jotain. Nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti