Turhuuksia

Näin isompien asioiden äärellä on tärkeää toki myös puuttua turhiin asioihin. Miksi tällaisesta otsikoita...?





Tuolla tyypilllä - anteeks muijallahan on tuollainen keinu. "Hän taipui ilmassa sellaisiin asentoihin, joissa laulamisen luulisi olevan todella hankalaa." - Istui? Välillä vähän taaksepäin nojautuneena...no lopussa roikkui hetken kainaloista. Tää idea on niiiin nähty ja paljon parempana - no silloinhan nyt olikin tyyppi kyseessä :) (Osaa sen laulupuolenkin paremmin. Ei millään pahalla, kyllä tuota toistakin kuuntelee!!) (Jos ette ymmärrä hyvän päälle eli kuunnella koko biisiä, hypätkää sitten jonnekin 3 minuutin kohdalle ja jatkakaa siitä (idiootit))

Kierrepallo

Klassista. Menee liian hyvin niin näpäytetään. No se on vain otettava mitä tulee. Ja oltava tyytyväinen, että onneksi on niin moni iso asia hyvin. Vituttaa ja pelottaa silti. Tämä biisi sopii entistä paremmin. ">

Mitä tykkäsit konsertista?

Tänään päättyy tavallaan yksi vaihe elämässä. Tai muokkautuu uudelleen tai miten se nyt pitäisi sanoa. Vähän monimutkaista (ja turhaa) selittää.

 

Uusi jännittää, ilahduttaa mutta päättyminen aiheuttaa tietty aina jonkinasteista haikeutta. Onneksi päättyminen tapahtuu yhdessä ja uusi tulee yhdessä. Mutta hui. Kiitos tästä, tämä oli - no. Kuvat puhukoon puolestaan.

Äh.

Miksi on päiviä kun tuntuu että mitä tekeekin ja sanookin niin melkein kaikki menee solmuun ja aiheuttaa harmistusta tai pahaa mieltä. Vaikka sitä ei tarkoita eikä varsinkaan halua. On sitä että tajuaa mitä sanoi tai teki, vaikka sitten sen hitusen liian myöhään. Ne harmittavat ja surettavat. Ja jos joku tekeminen vielä muistuttaa sellaisista piirteistä jotka harmittaa itseäänkin jossain toisessa ihmisessä ja jota piirrettä ei itselleen haluaisi geeneistä tai mistä vaan huolimatta niin se vasta harmittaa.
Sitten on hetkiä jolloin ei edes tajua mitä sanoi tai teki. Jotain kuitenkin. Sitten ärsyyntyy lisää siitä että huomaa sen mutta ei tiedä mitä se oli mutta se pitää sitten selvittää.

Ja miksi ei voi vain kytkeä päälle tai pois itsessään sellaisia piirteitä että asiat olisivat helpompia.

No näillä mennään. On sentään se joku jonka saa harmistumaan. Ja se on aika pirun ihanaa se. Ei se harmistus. Vaan. Ni.

Kevät

Kovin eri tahtia etenee. Viime vuonna oli vielä meri jäässä (ensimmäinen kuva otettu maaliskuun alussa), tänä vuonna laineet liplattelivat iloisesti (jälkimmäinenkin kuva otettu maaliskuun alussa - samassa paikassa).




Ja tänään aamulla oli plussalla! Jessjessjessjess.

Kun vielä tää räkä lähtee päästä niin avot. Fillarilla töihin. Seura niin paljon parempaa kuin autossa.
Ja sit kohta avojaloin kävelemään.