sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Human pride?

Heti alkuun: homoilla tarkoitan niin nais- kuin miespuolisia.

Olen aina suhtautunut hieman kaksijakoisesti Pride-tapahtumiin. Ymmärrän pointin ja tarpeenkin jossain määrin, mutta toisaalta niiden sävy on hieman ristiriitaisia ajatuksia herättävä. Nimestä lähtien. Ajatus varmasti on ollut, että voi ja saa olla ylpeä itsestään homoudestaan huolimatta, mutta viesti tuntuu nykyään olevan, että nimenomaan homoudestaan kuuluu olla ylpeä. En näe, miksi siitä pitäisi olla erityisesti ylpeä - sen enempää kuin heteroudesta - tai mistään siltä väliltä.
Se on ominaisuus joka on, ei se ole mikään saavutus. Ei homous ole sen hienompaa tai parempaa kuin heterous. Eikä homot ole homoutensa ansiosta sen parempia kuin heterotkaan. Joka ryhmästä löytynee joka lähtöön.

Mutta avainasia on, että ei pitäisi joutua tuntemaan häpeää. Pitäisi saada olla tyytyväinen, onnellinen ja tuntea olevansa arvokas, oli seksuaalinen suuntautuminen mikä tahansa.
Tasa-arvo lienee se juttu, ei minkään paremmuus toisiin verrattuna.
Sitähän sateenkaarikin mielestäni parhaiten kuvastaa - kaikki värit auringon alla sallittakoon. Sateenkaarta ja sateenkaarilippua on sitä paitsi vuosikymmenten varrella käytetty monen muunkin symbolina kuin LGBT-maailman.

Nyt on sitten ollut heteropride. Ja lehtijutuista päätellen sen enempää tämän priden osallistujat kuin vastamielenosoittajatkaan eivät kaikki todellakaan anna aihetta olla ylpeä.
Kyllä minäkin ymmärrän, että voihan se vähän kyllästyttää, kun mediassa on nykyään enemmän otsikoita homoseksuaalisten oikeuksista, oikeuksien puuttumisesta ja niiden parantamisyrityksistä. Meillä ja muualla. Niitä revitään välillä vähän väkisinkin. Varsinkin kun meillä nyt asiat on kuitenkin aika hyvin esim. naapurimaahan verrattuna (mutta toisaalta huonosti toiseen naapurimaahan verrattuna..).
Ja kun maailmassa on toki isompiakin puutteita kuin meidän suomalaisten homojen oikeudet.
Mutta ei näiden otsikoiden ja juttujen kyllä silti pitäisi olla kenellekään sellaiselle ongelma, jolle niiden oikeuksien salliminen ei ole ongelma. Eikä näiden oikeuksien korjaaminen olisi pois muiden ongelmien ratkomisesta.
Ja eikö se, että edelleen jotkut "tulevat kaapista" ja siitä tehdään otsikoita, kerro jotain? Miksi se on uutinen, miksi siitä pitää ilmoittaa?


Ihmettelen, missä tämän priden järjestäjät/osallistujat ovat nähneet vaatimuksia, joissa on haluttu homoille jotain oikeuksia enemmän kuin heteroille? Mikähän sellainen olisi?

Annettakoon kuitenkin heteroille oikeus prideensa, niin kuin toivomme heidän antavan meille.

Eikö kaikkien tavoite pitäisi olla tasa-arvo, samat oikeudet kaikille? Niinhän suurin osa väittää. Homoille, heteroille, mustille, valkoisille, miehille, naisille ja kaikille siltä väliltä. Mutta oikeuksien myötä myös samat velvollisuudet.



PS. Ehkä meillä joku asia onkin jo paremmin kuin heteroilla - heterokampaajani valitti  nimittäin kuullessaan, että parisuhteen rekisteröinnissä todistajia ei tarvita, että miksi avioliiton solmimisessa tarvitaan. Että sellaista. :) Lällällää. Mitäs aloit heteroksi.

perjantai 13. syyskuuta 2013

M.O.T.

Nyt se on sitten vahvistettu. National Geographicissa - ja silloinhan se on totta.
Itsehän sen on tiennyt jo kauan. Hyvinhän sitä lentää nimenomaan tuiterissa. Tai miten se nyt oli.

torstai 12. syyskuuta 2013

Ding dong




keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Aina kun mä maitoo juon....

mutta eihän tällaista voi lukea vakavalla naamalla.. kai.

Venäläisten lainsäätäjien mielestä oikeat sateenkaaretkin varmaan pitäis saada vaihdettua tällaisiin kuusumuihin. Sateenkaarimainen, mutta vain vaaleaa, ei niitä häiritseviä muita värejä.

Tuli vaan sitten mieleen, että ehkä maitokin pitäisi kieltää kokonaan - onhan homopioneeri Harvey Milkistä tehty ihan elokuvakin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Unsplit

Ihminen on huima koneisto. Sillä on käsittämätön kyky pienen pienistäkin ärsykkeistä palauttaa mieleen (ja enemmänkin) menneitä kokemuksia, elämyksiä, tunteita.

Tämä ei varmasti musiikillisesti ole artistimme loistokkaimpia teoksia, eikä edes tyyliltään sellainen, joka toisi hänen vahvuutensa (eli äänensä) esiin. Eikä edes sen sanat ole koskaan varsinaisesti koskettaneet.

Silti, kun kuulen vaikka vain tuon ensimmäisen epävireiseltä kuulostavan "djingin", voin aistia viileät syysilmat, näen maahan pudonneita lehtiä syystuulen pyörteissä - ja tämä toimii myös toisinpäin.

Ennen kaikkea - muistan ja tunnen miten jokin elämäni mullistanut sai alkunsa.