lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tasa-arvoa miehille?

Naisille on perätty tasa-arvoa yhteiskunnassa jo vuosikymmenet ja hyvä niin.
Ja monessa suhteessa asiat ovat jo melko hyvin, ainakin näin "sivistyneissä länsimaissa" kuten vanha termi kuuluu.

Joissain asioissa naiset ovat kuitenkin jo kauan olleet huomattavasti tasa-arvoisemmassa asemassa kuin miehiset kollegansa.

Tällainen alue on urheilu ja seksuaalinen suuntautuneisuus. Ja varsinkin joukkueurheilu. Ja homoseksuaalisuus.

Maapallolla on yli neljännesMILJARDI (250 miljoonaa) rekisteröityä jalkapalloilijaa. Niistä karkeasti kymmenesosa naisia.

Naisia "julkihomoja" kansainvälisessä ammattilaisjalkapallossa on parikymmentä (ja melkein veikkaan että lista olisi pidempi, jos naisjalkapallo olisi yhtä seurattua kuin miesten...ja jos asia olisi naisten puolella ylipäänsä niin iso juttu).
Vastaavia miehiä (pikainen katsaus netin ihmeelliseen maailmaan) on kertynyt juuri ja juuri viiden paremmalle puolelle. Heistä yksi on jo tehnyt itsemurhan, viimeisinkin lopetti uransa samalla ilmoituksella kuin tuli kaapista.
Jos katsotaan pelaajien kokonaismäärää, luvun pitäisi olla miesten puolella parisadan tienoilla.

Jääkiekko...?! Vielä vähemmän miehiä (no on pienempi lajikin), mutta sielläkin naisia enemmän, vaikka naispelaajia yhteensä vähemmän.

Toki lajiliitoilla on yritystä: FIFA rummuttaa suvaitsevaisuuden puolesta ja jopa NHL:n Stanley Cup on ollut mukana Pride-paraatissa.

Mutta mistä tuo ero johtuu? Ei minulla ole vastausta.
Ovatko naiset keskimäärin suvaitsevampia yleisestikin???
Onko lesbous ollut suvaitumpaa yhteiskunnissa kautta aikain kuin miesten homous??
Ovatko lesbot vaan yksinkertaisesti sporttisempia ja urheiluun mieltyneempiä kuin homot, jotka heittävätkin tietenkin kuin tytöt (eli ne lesbot?! tämähän menee vaikeaksi)??

Jos pikkutyttö käyttää housuja ja kiipeilee puissa ja pärjää poikien leikeissä, eihän siinä ole mitään pahaa ollut enää pitkään aikaan, reipastahan se sellainen vaan on. Eikä pikku-Maijua kovin herkästi silti leimata tulevaksi lesboksi. Mutta auta armias jos pikku-Paavo haluaakin leikkiä Barbeilla ja tanssia balettia saatika pukeutua vaaleanpunaiseen tai blingblingiin!! Homo, terapiaan ja hyshys.

Myös äitien ja isien välillä on eroa (tiedän, tämä on näitä yleistyksiä, mutta tämä on blogi, ei tilastokeskuksen raportti). Isille tuntuu tulevan varsinkin tuosta "tyttöpojasta" paljon herkemmin näppylöitä ja pelkoja kuin äideillä kummastakaan vaihtoehdosta - tyttöpojasta tai poikatytöstä. Voihan siihen tietysti olla syynä myös isien sisäpiirin tuntemus "miesten maailmasta" eikä niinkään homofobia - ehkä heitä vain pelottaa tyttömäisen pojan tai homopojan tulevat vaikeudet.

(asia erikseen on sitten tuo asioiden leimaaminen tyttöjen ja poikien jutuiksi, ei mennä siihen)

Pelkäävätkö miesurheilijat niin paljon enemmän sitä, että homo joukkuekaveri "katselee heitä sillä silmällä" pukuhuoneessa ja suihkussa, puhumattakaan mahdollisesta fyysisestä kontaktista pelissä/harjoituksissa? Mutta siinä ei pitäisi sitten kyllä olla eroa naisten ja miesten välillä. Naisetkin käyvät samassa pukuhuoneessa ja suihkussa. Ottavat kontaktia.

Ehkä miesten ego taas tulee esiin - kuvitellaan että ollaan niiiiin puoleensavetäviä että paitsi naiset niin homot nyt ainakin on heti kimpussa? Naiset taas vähättelevät itseään - tuskin kelpaan edes lesbolle....ei mitään hätää.

(ihan vaan fyi - eipä ole vuosien varrella tullut katsottua ketään kanssapelaajaa tai vastustajaa sillä silmällä Kertooko se huonosta tarjonnasta vai mistä?! Jaa-a. Tällä hetkellä se silmä etsiytyy ainakin vaan sinne katsomoon tiettyyn kohteeseen silloin kun se kohde on siellä. Nyt saan kyllä kuulla etten koskaan katso sinne, mutta sisäisesti kyllä katson, vaikka se ei näkyisikään)

Eihän suuntautuneisuudella pitäisikään - tässäkään asiassa - olla mitään väliä eikä sitä pitäisi tarvitakaan erikseen "julkistaa".
Mutta on valitettavaa että syynä hiljaisuudelle ei ole tuo tarpeettomuus - vaan se, ettei uskalleta, toisten negatiivisten reaktioiden ja peliuran tyssäämisen vuoksi.

Ihan oikeasti urheilijamiehet. Ei teistä kaikki kelpaa kaikille naisillekaan. Edes heteroille.
Ja tyttöpoikia kauhisteleville - odottakaa muutama vuosi ja katsokaa kenet hän haluaa esitellä teille, päätelkää sitten vasta siitä. Ei lasten leikeistä.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Olethan jo käynyt?

Ihan sama mikä sen nimi sitten on, ei sen tarvitse olla avioliitto. Mutta oikeudet kiitos.

Käythän kannattamassa TÄÄLLÄ

Laki toisi mm:

Yhteinen sukunimi

Tällä hetkellä parisuhteensa rekisteröivä pari voi erillisellä prosessilla hakea yhteisen sukunimen, maistraatilta, mikä on sekä aikaavievä että turhaan resursseja syövä prosessi. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi kaikille parisuhteensa virallistaville pareille yhtäläisen oikeuden yhteiseen sukunimeen ilman turhaa byrokratiaa ja rahanmenoa. Rekisteröity parisuhde kuitenkin katsotaan perustelluksi syyksi vaihtaa sukunimeä...

-> tälläkin hetkellä yhteinen nimi siis hoituu, vaikkakin työläämmin. Joten mitä hyötyä nykyjärjestelystä on kellekään?

Adoptio-oikeus yhdessä

Homoilla ja lesboilla on jo adoptio-oikeus – yksin. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi parin tulemisen adoptiovanhemmiksi yhtä aikaa, eikä niin kuin nyt, että toinen joutuu adoptoimaan ensin yksin ja toinen sitten adoptoi kumppaninsa lapsen. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa.

-> tälläkään syrjivällä pykälällä ei paranneta kenenkään asemaa. Naurettavinta on se, että YKSIN saa adoptoida, riippumatta suuntautuneisuudesta - mutta EI silloin, jos olet virallisesti sitoutunut parisuhteeseen...mitä perhearvoja tämä edistää??


HUOM - laki EI TARKOITA:

Kirkkohäitä syntisille

Kirkolla on täysi vapaus päättää omista käytännöistään eikä sille lain myötä tulisi velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Samaa sukupuolta olevat parit saisivat jatkossakin siviilivihkimyksen.

(osa tekstistä lainattu täältä)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Oikeudenmukaista?

Kyllä NYT suojellaan...

Oikein sydäntälämmmittävää tämä sivistysyhteiskunta.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Trust cont.

Ja vähintään yhtä onnellinen olen siitä että joku toinen uskoi. Uskoo.

Sikavaikeeta

Ei se ole helppoa - selvänäkään. Betoniporsaat on vaarallisia! Ja tosi nopeita liikkeissään. Kokemuksesta tiedän.