Jännitystä

Minun pitäisi kaiken järjen mukaan tällä hetkellä kärsiä unettomuudesta edes osia yöstä. Siihen on todennäköisesti enää kolme yötä mahdollisuus.

Pitää sentään jännittää tuleeko flunssa vai ei, mikä vaikuttaa siihen milloin pääsee jonnekin jota jännittää vielä enemmän ja jonka tulosta jännittää vielä enemmän. Ja sitten vielä alkaa futiksen EM-kisat!

Mutta ei. Krrrhhhh....krrhhhh... No ei siinä mitään, hyvä niin.
En edes ole suuremmin ulkoisesti hermostunut. Ainakaan koko aikaa. Sisäisestikin ahdistaa vähemmän kuin puolisentoista vuotta sitten. Se silloin paahtanut iso pyörä antaa olla paljon rauhemmassa.
Pystyn lorvimaan ihan keskenäni, ilman että pitää keksiä mahdollisimman tiiviisti ohjelmaa ja tekemistä ja seuraa.

Siitä sen näkee. Sydän on tärkein elin. Kun sillä on hyvä olla, muu on helpompaa.
(Aristoteleen mukaanhan älykkyyskin sijaitsee siellä)

Kosketuksen ja ajatuksen voima

Se on ihme, miten aiemmin koetun kosketuksen ja sen vaikutukset voi pelkän ajatuksen voimalla saada tuntumaan uudestaan ja uudestaan. Siis ihan fyysisesti - ei nyt ihan niin voimakkaasti kuin sen aidon, mutta selvästi kuitenkin.
Outo on ihmisen keho ja mieli. Ainakin tällaisen oudon ihmisen.

Ja se yksi tyyppi kävi taas viime yönä, milloinkohan sekin nukkuu? Vai käveleeköhän se unissaan?

Tässä "kevennykseksi" pari vähän eri aikakauden musiikillista esitystä liittyen kosketukseen... Tuota viimeistä en muistanut koskaan kuulleenikaan, siinä oli hupaisat sanat.

Ma osa I

Mun pitäis kirjoitella tänne levottomia. Enhän mä osaa moista?

Joka tapauksessa ajattelin aloittaa vähemmän levottomalla, katsotaan nyt sitten myöhemmin.

Flunssa tuntuis päästävän melko vähällä (kuuluisat viimeiset sanat?). Silti jätän intervallit sun muut tänään väliin. Pelkään sitä paitsi terveyteni puolesta ihan muusta syystä jos sinne menisin. Pitää kai keksiä jotain muuta ja ottaa kampitukset vasta huomenna ;)

Tänään oli lyhyt kirjallinen keskustelu laulun sanoista "oletko koskaan katsonut pelkoa silmiin ja sanonut ettet vain välitä?". (Jos sitä keskusteluksi voi sanoa. Mutta sitä se on - vaikka on sellaista sana - kaksi sanaa piste piste piste - kaksi sanaa - sana - sana piste piste piste - h... - p...)

Totesin nimittäin että tällä hetkellä tavallaan teen niin joka päivä. Teen toistuvasti sen enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksen, että vaikka voisin aktiivisesti pelätä tai vetäytyä kokonaan pois jotta ei tarvitsisi pelätä, en vain välitä. Toistaiseksi ainakaan. Jos jäisin miettimään tiettyä asiaa, saisin itseni varmaan sille perkeleen (anteeksi) kelausvaihteelle jolla olin keväällä ja alkukesästä. Ei - sille en halua. Olen tehnyt päätöksen että meni syteen tai saveen, tuli turpiin lujaa tai lujempaa tai ei ja mikä lopputulos onkin (jos sellaisia elämässä on), menen nyt virran mukana ja otan mitä tuleman pitää. Se ei kumma kyllä sinänsä ole tällä hetkellä kovinkaan rankkaa.

Rankempaa on se, että tiedän toisella olevan vaikeaa.

Toinen pikku juttu joka tuli päivän tajunnanvirrasta kotimatkalla mieleen. Jos sanoo asioita ääneen, tekeekö vasta se niistä totta? Tai tekeekö ääneen sanominen asioista voimakkaampia, pitääkö se itsessään niitä yllä? Jos jättää ne sanomatta, häviäisikö itse asiakin? Onko se helpompi sivuuttaa? Minä en usko. Ainakaan niille, jotka - todettakoon jälleen kerran - näkevät. (Varsinkin sitten kun saavat uudet silmälasit!) :)

Oli mulla vielä joku ajatus, mutta mä UNOHDIN. Argh. Olkaa iloisia.

Olipa epälevotonta. Lupaan satsata levottomuuteen vielä myöhemmin tänään.
Nyt pahantekoon. Ehkä. Mutta mitä?

Sielunmaisemaa

Tänään oli tunnelma ja sää sellainen, että päätin napata kameran ja suunnata rakkaaseen Kuuvaan. Siitä on muodostunut minulle paikka johon suuntaan aina tarpeen tullen. Fiilis voi olla joko hyvä tai huono, siitä ei voi sitä päätellä.

Vaikka se on myös paikka jonne olen mennyt mielelläni rakkaan ihmisen kanssa, se on onneksi pysynyt ennen kaikkea minun omanani. Olen sinne ensin löytänyt yksin - no Pöksyn kanssa - ja se pysyy minun juttunani. Enkä todella jaa sitä kuin harvojen kanssa. (niin kuin sinne ei kuka tahansa pääsisi, mutta ei minun kanssani!)

Se on ehkä sen rakkaimman ihmisen kainalon tai sylin jälkeen rauhoittavin paikka mitä olen tähän mennessä löytänyt. Se meri on aina siellä, milloin tyynenä, milloin myrskyisämpänä ja kalliot kohoavat luotettavina ja vakaina. Siellä on hyvä istua ja katsoa merelle ja tietää että... no, mitä milloinkin.

Tänään sieltä löytyi paitsi ilmeisesti jollain testiajolla ollut megaristeilijä, myös jo aiemmin päivällä kaivattu sateenkaari.

Myös Koistisen serkkupoika oli paikalla, mutta sanoi itse Koistisen olevan sen verran onneton säätäjä, että lienee eksynyt jonnekin. Ehkä lähettää kortin reissultaan, jos jaksaa kantaa postimerkin.

Poikkeuksellisesti on saatu napattua myös pari vilausta bloggaajastanne, vaikka hän onkin aika ujo.

Aurinkoinen fiilis

Syksyllä tasan 30 vuotta sitten sain "vapauttavan päätöksen" helsinkiläisen lastensairaalan lääkäriltä. Kahden ja puolen vuoden aika rankka hoitotaival oli vihdoin takana ja olin hengissä ja sain ne terveen paperit. Toki oli vielä monta vuotta tarkastuskäyntejä edessä, mutta ne eivät sisältäneet piikkejä, oksentelua saatika tukanlähtöä.
Fiilis oli silloin "melkoisen hyvä", jos nyt näin suomalaisen vaatimattomasti sanotaan.

Tänään on tosi samanlainen fiilis. Kaikki asiat on toisin, niitä jotka silloin olivat tuki ja turva, ei ole mailla halmeilla, henki ei ole ollut pelissä, enkä silloin nauttinut tätä yhtäkään siideriä, mutta toisaalta se, että tiedostaa asioita tässä iässä hieman (!) laajemmin ja enemmän, voimistaa sitten vastaavasti asioita. Vaikka olo on ollut hyvä jo aikansa, tänään sain tavallaan vielä sen "vapauttavan päätöksen" ja "terveen paperit" ;)
(tästä viimeisestä kaverit voi tietysti olla vähän eri mieltä....)

Näissä fiiliksissä olikin jännä käydä vilkaisemassa vanhaa blogia (se kun oli ollut tänään yllättävän suosittu....) Olipa vakavaa. Hohhoi. Kuka sitä on kirjoitellut?

Joten sekä fiilikseen että nostalgiaan sopivasti tämä ikisuosikki.... tää on niin hyväntuulen biisi. Vaikka hyvä tuuli ei nyt johdukaan samasta syystä kuin laulussa.
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!