Jäkälänalle

Nyt kun vuosi on jo kääntynyt pimeimmälle neljännekselleen - vaikka hei - n. kuukauden päästä alkaa päivä jo pidentyä! (oikeasti? tosiaan!) - niin ainoa mahdollisuus päästä minnekään valoisaan aikaan on viikonloppu.

Siispä lauantaina pitkästä aikaa Kuuvaan. Aurinko yritti mennessä vielä vähän pilkistää mutta taipui sitten yhä kattavamman pilvipeitteen taakse. Muutaman kuvan silti sai napattua.

Paikan päällä meitä tervehtivät sekä tikka että tilhiryhmä. Mukavaa. Niin ja tuo jäkälänalle kalliolla.

Loma lähestyy

Oho - onko päässyt vierähtämään kolme viikkoa edellisestä postauksesta? No joo. Ei oikein jaksa/huvita istua tähän koneelle enää kotona, kun on töissä tuijottanut ruutua jo koko päivän. Ja on paljon muutakin tekemistä.

Eikä tänne nyt mitään ihmeitä ole kerrottavaa - elämä sujuu mukavasti mutta ei siitä sen tarkemmin tänne. Kuvia en kauheasti ole ottanut. Viikko sitten tuli tosiaan pyyhittyä yli taas yksi kohta listalta "mä en kyllä ikinä..." - niin, minä juoksin Naisten Kympin. So shoot me. Sentään juoksin koko matkan, ja se oli kivaa! Pelottavan kivaa.

Tässä taidepläjäys samalta reissulta.



Ensi viikolla alkaa kesäloma, reilu pari viikkoa luvassa. Kuten olette huomanneet, on ennustettu kauniimpia säitä heti tuosta helatorstaista alkaen....

Jos täällä on hiljaista, hyvää kesää ja kaikkea muutakin nyt jo kaikille!

Keeesäkesäkesä...

(äänensävyllä jolla yritetään houkutella jotain joka on ihan lähellä...näkyvissä...lähes kosketusetäisyydellä...)

Eilen torkahdin jo aurinkoon. Todennäköisesti en kuorsannut ainakaan kovin kovaa, koska joutsenet eivät kaikonneet...

Kesä on siis lähellä.

Ohhoh

Onko siitä tosiaan neljä viikkoa kun olen viimeksi tänne viitsinyt jotain tuottaa? Voisinpa sanoa että aika on mennyt kuin siivillä kun on ollut koko ajan niin hauskaa. Mutta aika on kuitenkin mennyt. Mennyt viikko taas kovin epäsäännöllisesti ja viikonloppu on kestänyt kuin vanha D:n biisi... kauan. (Huolimatta hyvästäkin seurasta - älköön kukaan nyt ottako itseensä). Tänään 24 sekuntiakin tuntui 24:ltä minuutilta - kirjaimellisesti.

Parin päivän päästä on kulunut puoli vuotta yhdestä lyhyestä (ja itse asiassa tavallaan nolostakin) sähköpostista. Sen jälkeen on virrannut niin käsittämätön määrä tajuntaa (kai se noin menee jos sana kerran on tajunnanvirta), muusta puhumattakaan. Mutta toivottavasti - ja niin uskon - se kaikki on vasta murto-osa siitä mitä on vielä luvassa. Kunhan tästä päästään kunnolla vauhtiin.

Kiitos tämän viikonlopun osalta auringosta, joka päästi minut Kuuvaan - siis KUUKAUDEN tauon jälkeen. Joka sulatti lumihankia kovaa vauhtia asfaltille. Joka lämmitti kasvoja ja mieltä. Joka paistoi jo korkealta. Joka nosti ulkolämpömittarini lukemat yli kymmenen plus-asteen (auringossa joo joo).

Hyisen jäisen aurinkoinen

Kuten olin suunnitellut, käväisin valokuvauskojeen kanssa Kuuvassa.

Taas se oli ihan erilainen kuin koskaan ennen. Aurinko paistoi, pakkasta yli kymmenen astetta, höyryävä meri. Rantakivet jään peitossa.
Pakkasesta ja sijainnista huolimatta ilma oli yllättävän leppeä - tuuli ei osunut rantaan ilmeisesti oikein miltään suunnalta. Kylmempi oli kun lähti talsimaan takaisin autolle.

Kuvia tulee tänne aamulla. En vaan jaksa niitä alkaa räpeltää tällä kotiläppärillä. Teen sen aamuyöllä töissä. ;) Ennen kuin leimaan sisään tietysti. Ja ennen aamukahvia. Ennen mitään muuta. Ensitilassa. Heti kun hälytykset laitetaan pois ryntään koneelle.

Se oli tää "viimeinen" viikonloppu. Tällä erää.

Edit: tässä nyt näitä kuvia.

Valo, kivi, vesi...

Tänään kotimatkalla kuvailemasta näitä otoksia mietin hetken tätä valokuvaamista. Siis omalta osaltani.

Mielielementtejäni ovat näköjään vesi ja kivi. Ehkä siihen vaikuttaa visuaalisuuden lisäksi niiden muutenkin mielenkiintoiset ominaisuudet - vaikka kivi on niin lujaa ja kovaa ja vesi sellaista kuin on, se on kuitenkin se kova kivi joka antaa periksi kun ne ovat tarpeeksi vuorovaikutuksessa.

Ja valo. Tietenkin valo on valokuvauksessa välttämättömyys jo sinänsä, mutta olen nimenomaan tyytyväinen, jos onnistun tallentamaan kuvaan jotenkin erityisen valon tai sen aiheuttaman efektin.

En yleensä ainakaan pyri saamaan kuviini mitään sanomaa, vaan se on enemmänkin vain yritystä vangita silmän näkemä kauneus kuvaksi. Ja jo siinä onnistuminen itsessään antaa iloa, sen kuvan lisäksi.

Kauneinta en kuitenkaan koskaan pysty taltioimaan millekään filmille tai muistikortille. Nimittäin sitä mitä näen kun katson häntä.
Mutta onneksi näen sen silmilläni ja voin tallentaa sen sydämeeni.

Te saatte siis tyytyä näihin.

Sunnuntai osa II

Olin suunnitellut meneväni testaamaan kameroimista jalustan avustuksella, jahka pääsen yltsästä. Siinä vaiheessa kuitenkin iski niin nuukahdus, että täytätin vain vatsani, kävin kaupassa ja huristelin himaan. Aikaa kyllä olisi ollut yllin kyllin.

Yhden kuvan otin. Ilman jalustaa.
Siinä se auto nyt on.



Nyt sohvalle. Ehkä kohta on aamu. Ehkä jopa nukkuisin sinne asti...

Syyskuuvia

Tämä viikonloppu on mennyt tosi rauhallisissa merkeissä.
Varsinkin tänään oli ihanaa, kun ei mitään sovittuna eikä suunniteltuna ennen kolmea iltapäivällä (paitsi näiden kuvien laittaminen) - totaalisen hidastettu aamu ja aamupäivä. Noin 10 tunnin yöunet, piiiitkään suihkussa, vain puuro oli pikasellaista, lehden luku, muutama tavarakin taas paikalleen... Ja tämä kaikki Simply Redin ja A-Han koottujen säestyksellä. :)

Itse asiassa tekisi mieli mennä punttikselle, mutta kun kortti meni just viikolla umpeen. Joten sekin jää.

Sunnuntain kruunaisi (no keksin kyllä muutakin...) kupillinen hyvää kahvia tiedätte kyllä missä. Tai ainakin muutamat teistä. Mutta kun TURUSSA ON KAIKKI KUNNON RUOKAPAIKAT JA KAHVILAT KIINNI SUNNUNTAISIN! ...tun (tuo tarkoittaa "halvatun") kulttuuripääkaupunki, my ass. Ai niin vasta ensi vuonna.

Ja se yks tyyppi, taas se piipahti kun mä nukuin. Ihme homma.

Eilen ottelutoimitsijoinnin (sana?) jälkeen päätin pitkästä aikaa (no okei kahteen viikkoon - sanotaan sitten että esittelin paikan hopea-aasille) mennä katsomaan miltä sielunmaisema näytti.

Kokeilin yhtä uutta juttua ja muistutin itseäni jälleen kerran ostamaan kameralle jalustan... no menihän se näinkin, mutta vaati huomattavaa nöyrtymistä noin asennollisesti. Ei riittänyt pelkkä polvilleen tipaht... siis polvistuminen.

Sielunmaisema ei vastannut onneksi tunnelmaltaan sielun maisemaa - tai toisin päin. Olo ei ole noin tummanpuhuvan tuulinen.

Valokuuvia

Viikonloppu sisälsi keskimääräistä enemmän menneisyyden kohtaamista ja sen vaikutuksia nykyisyyteen. Muodossa ja toisessa. Hyvässä ja huonossa. Eikä loppujen lopuksi oikeastaan mikään muuttunut.

Eilen poikkesin silti hengähdyspaikassani vain melko pikaisesti, ja lähinnä tervehtimässä syksyistä ilta-aurinkoa.

Viikonloppu

Lauantaina käytiin ottamassa kauden avaukseksi viidellä pelaajalla tyrmäysvoitto. Jotain kivaa tässä alemmassa sarjassa. :)

Illalla sitten iski vesipaniikki. Mikään viemäri ei enää oikein vetänyt, pesukone tyhjeni tiskialtaaseen (juu, tiskialtaaseen mahtui enemmän vettä kuin mitä pesukoneessa oli!), kylppärin lattia lainehti...(kyllä se siitä onneksi vähitellen meni viemäriin eikä eteiseen...) eikun soitto isännöitsijälle ysin jälkeen lauantaina, huoltoavain jolla pääsi vessaan saunatiloihin ja sunnuntaina putkimies kävi avaamassa joka ainoan viemärin.

Sunnuntaina hain myös tenniksen jälkeen fillarin omaan talliin ja kävin ottamassa muutaman tuoreen syksyisen kuvan.