No voi hyvää päivää

Ilta-Sanomat uutisoi trampoliinilla loukkaantuneen pikkupojan kuvan suosiosta FB:ssa

No voi hyvänen aika. Vanhemmat pois facebookeista ja twittereistä ja muualta somesta ja takaisin tähän maailmaan ja sanomaan välillä myös "ei".
Oikeasti - että "Ohhoh, sattui OIKEASTI vahinko kun tehtiin vastoin turvaohjeita ja trampalla oli monta lasta ja erikokoisia. Katsokaa nyt, ja kuva fb:hen." Ja muut "ohhoh, jestas, tosiaan, voi että voi että". Totta kai voi että - lapsen kannalta. Mutta missä se terve järki vanhemmilla?

Odotellaan sitten vaan seuraavaksi fb:hen kuvaa lapsesta, jolla kallo rikki kun ei ole ollut pyöräilykypärää...tai taas yhdestä parivuotiaasta joka on ohhoh hukkunut pihalampeen...

Eihän siinä mitään, tehköön kukin miten tekee, mutta turha sitä sitten on ihmetellä ja päivitellä.

Paranemista vaan lapselle, onneksi ei käynyt pahemmin.

Terveisin naimaton avioliittoneuvoja. Mutta silti.

Sade

Ei. Ei se haittaisi. Mutta miten vaan. Täytyyhän sen haitata. Niin kai sitten.

Turhaa

No - yllättäen - keskustelu mutsin (ja faijan) kanssa oli tulokseltaan plus miinus nolla. Ei kestänyt kauaa, että mutsi tuskastui ja liioitteleva, narsistinen marttyyri astui esiin, minä tuskastuin, ja faija ei sanonut mitään.

Kyllä minä tajuan, että mutsin ei ole hyvä olla. Eikä se todellakaan ole miellyttävä ajatus.
Älkääkä käsittäkö väärin, mutsissa on paljon hyvää ja meillä on ollut paljon hyviä hetkiä ja saan kiittää häntä - ja faijaakin tietysti - paljosta.

Vaihtoehto on kuitenkin, ettei minunkaan olisi hyvä olla. Mutsi vaan ei ole enää vuosiin osannut olla tyytyväinen elämäänsä. Ei edes silloin kun minä olin vielä kiltti tyttö.
Liekö ihme ettei nyt enää sitten kun olen tällainen kusipää.

Kiinnipitäjää olisi taas kaivattu hetkeksi "keskustelun" jälkeen, mutta meneehän se näinkin.