Sukkia ja muita asusteita...

Voi kun meillä on niin herttainen pikku työyhteisön alayhteisö siellä meidän nurkassa. On heittotähtiä ja jäyniä (jotka joskus menevät ihan vähän yli kuten se, että P!nkin kuva peitetään Matti-Esko Hytösen kuvalla!! Törkeää, siitä olen ilmoittanut työsuojeluvaltuutetulle) ja salmiakkivaihtotaloutta sun muuta.

Pukeutumiskoodikin on aika hyvin hanskassa, vain yksi poikkeava mutta okei, se on vaikeeta kun on 50-luvulta. Muuten on J&J farkut ja kolmen raidan tossut niin kuin pitää.
Tänään haettiin vielä lisää yksityiskohtia. Olin juuri esitellyt uudet hienot sukkani niin miespuolinen kollega oli lähes valmis esittelemään oman vaateostoksensa. Mutta ei sitten esitellyt. Pyh - ne bokserithan ois ollu mielenkiintoista nähdä. Kamoon. No ehkä pikkujouluissa... ;)

Työpäivä

Ruokapöydässä töissä tänään yksi ei-niin-läheinen-työkaveri, paitsi organisatorisesti (vau! ei sentään tabulaarisesti) vähän sanoi jotain mikä aiheutti reaktion "anteeksi? mitä?"

Osasyynä oli se, etten kuullut todellakaan tarkasti kaikkea mitä hän sanoi - hän kommentoi Adam Lambertia ja tämän keikkaa. Lapsensa olivat olleet siellä ja oli katsottu sitten koneelta jotain kännykkävideoita yhdessä. Oli ollut/liikkunut "kovin homomaisesti" ja sitten kommentointia aiheutti myös se, että oli suudellut miestä siellä lavalla.

No - öö - se ON homo. Sallittakoon myös asiaankuuluva liikehdintä (mitä se sitten pitääkään sisällään kenenkin mielestä). Ja mitä tulee tuollaiseen imuttamiseen sun muuhun keikkalavalla - itse en välitä nähdä sitä, oli sitten kyseessä mitkä sukupuolet tahansa. Mutta haloo, mitä Madonna teki jo pari vuosikymmentä sitten? Hohhoijaa.

Ehkä kysäisen tästä vielä, ehkä en. Ihmetytti lähinnä nimittäin se, että eikö kollega tiedä vielä mun suuntautuneisuutta, kun jotenkin toi oli vähän tökerösti kommentoitu...

Päivä oli kuitenkin erinomainen - elämäni paras infotilaisuus töissä - ja huom vaikka se oli IT-puolen asioita, iltapäivällä ja kesti kolme tuntia. Daa. Go figure. Sanotaan vaikka että asioista sai tosi hyvän näppituntuman.

Työpaikkakiusattu ja -jotain

Parhaassa työkaverissa on alkanut näkyä selkeitä työpaikkakiusaajan merkkejä. Mä meen kohta kertoon eskälle. Yrittää pakottaa mut istumaan naama seinään päin ruokaillessa eikä päästä mua hakemaan kahvia ja ja ja... Sillä on vielä vähän tekniikka ja tarkkaavaisuus hakusessa mutta huolestuttava kehityssuunta... ;) Okei okei mä koetan kulkea toista kautta. Useammin. Joskus ainakin. Ehkä.
Mut sillä on kyllä sen sijaan hyvä mies, huolehtii mun P!nk-ajantasaisuudesta. Harmi vaan että sen uusin biisi on aika ...ska. (Siis P!nkin, ei miehen...?!)

Toiset taas kiusaa muuten, tivaa ties mitä heti aamusta. Saa anteeksi, koska - no. Saa nyt vaan.

Mut nyt mä ostin vihdoin sen jalustan kameralle - jes.

Hirveästi ei syvällisyyksiä edelleenkään irtoa. Antaa vanhan Goethen hoitaa se puoli:

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

(Mieluummin mä tällaisia olisin lukenut kuin jotain ...tun Nuoren Wertherin kärsimyksiä...)

Huomenna Hesaan etsimään kenkiä. Pikkareihin. Siis pikkujouluihin. Luvassa kohtuullista seuraakin. Ostoksille. No pikkujouluista tosin puhumattakaan.

WTF?

Olipa mielenkiintoinen perjantai-ilta. Ei voi muuta sanoa. Sain kovin "positiivista palautetta" (kuten tämä minulle ystäväni toimesta hienosti muotoiltiin...) kovin yllättävällä tavalla kovin yllättävältä taholta.

Ihan niin syvällistä palautetta en ollut valmis ottamaan vastaan kuin ehkä olisi ollut tarjolla, mutta pitäähän sitä nyt jonkun verran... jos kerran jollain on positiivista sanottavaa niin... I'm all ears. Tai jotain. Kun se jää kuitenkin sitten siihen.

Niksinurkka

Miten kantaa papereita ilman käsiä tai mitään muutakaan kantovälinettä?

Näin. Arvoisa kollegani, olkaa hyvät. Paperi vaan nappien väliin ja menoksi.



Niin siis valkotakkiset ovat jo paikalla. Mutta paljonko siitä näyttäisi olevan hyötyä?