Unsplit

Ihminen on huima koneisto. Sillä on käsittämätön kyky pienen pienistäkin ärsykkeistä palauttaa mieleen (ja enemmänkin) menneitä kokemuksia, elämyksiä, tunteita.

Tämä ei varmasti musiikillisesti ole artistimme loistokkaimpia teoksia, eikä edes tyyliltään sellainen, joka toisi hänen vahvuutensa (eli äänensä) esiin. Eikä edes sen sanat ole koskaan varsinaisesti koskettaneet.

Silti, kun kuulen vaikka vain tuon ensimmäisen epävireiseltä kuulostavan "djingin", voin aistia viileät syysilmat, näen maahan pudonneita lehtiä syystuulen pyörteissä - ja tämä toimii myös toisinpäin.

Ennen kaikkea - muistan ja tunnen miten jokin elämäni mullistanut sai alkunsa.

Tuntematonta hyvää vanhaa

vähän hitaampaa...



ja blaablaablaa...



Mitäköhän laittais tunnisteeksi...

Siis luontoon!

Ei ollut kukaan viitsinyt tästäkään mainita:

Suomessa on Pinkjärvi!

Että sellasta. Seuraava luontokohde on siis selvä.

Hanurista

Kuinka lohduttavaa - tiedän NIIIN tunteen. Mutta että ei isommalla rahallakaan näköjään saa sen parempia..

Uusin - ollako vai eikö?

Mistään kotoisin siis.



Se on pakko tunnustaa että tämä alkaa salakavalasti hiipiä ihon alle ja luokittautua vähintään mukiinmeneväksi. Saa nähdä käykö niin kuin edellisen joka tuli leimattua ..skaksi kun se ilmestyi ja nykyään se on kaikkea muuta.
Sanoihin ei tässä vaan tule samaistuttua ollenkaan, mutta hyvä niin.

Guess what!

Seriously - guess. I'll wait. No tässä. Jee. Jotkut meistä on jo kaivannutkin.

Ihan ok mainos...

...mutta eihän noista nyt OIKEASTI kuin yhden ääni riitä tuohon biisiin.

Vuosi

Piipahdin vain toteamaan, että tänään tulee vuosi kuluneeksi siitä kun sanoin ensi kertaa moi - anteeksi, en oikeastaan edes sanonut moi - kunhan nyökkäsin vähän matkan päästä. (Ilmeisen vaikuttavasti) ;)
No minulle ainakin nyökättiin ilmeisesti kovin vaikuttavasti. Kiitos siitä.

Ja kiitos että olen sittemmin saanut muutakin kuin nyökätä.

Hazy shade of P!nk

Eih... Näin tänään sen sensuroidumman version P!nkin biisistä F*cking perfect. No ei siinä mitään, en ole nähnyt vielä sensuroimatonta (on kai esim. Voicen nettisivuilla). Enkä nyt välttämättä haluakaan nähdä yksityskohtaisemmin itseviiltelyä. Mutta onko ne SANATKIN pitänyt vesittää kilteiksi??? Jos biisin nimi kerran on F*cking perfect, niin ei ne sanat mene "that you're less than, less than perfect" eikä "you are perfect to me" vaan se F-SANA sinne!!! ASENNETTA!!! SE ON F*CKING P!NKIÄ!!! (No itse se on sen suostunut tekemään...)

Ihme sievistelyä tässä nykyisessä maailmassa...

Ainoa oikea valinta

Siis. Kuohuviinin valinta. Tosin en ole vielä maistanut. Mutta sitä odotellessa.
Voiko se olla kuin hyvää...??

Tunnelma tiivistyy

Viitaten vain siihen, että olen tänään vielä tiivistellyt makkarin ikkunaa ja partsin ovea. Nyt alkaa olla aika hyvä. Makkarissakin pystyy halutessaan oleilemaan, ei tarvii välttämättä kömpiä saman tien ylös ja liikkeelle.

Eilinen jäi väliin tämän bloggailun suhteen, ponkaisin töistä heti Hesaan ja sieltä vielä illalla takaisin. Mitä järkeä? No en tiedä, mutta hyvän ystävän näkeminen oli sen arvoista kyllä. Mikäs tuolla tyhjähköä moottoritietä takaisin ajellessa.

Eksältä tuli kaunis tekstiviesti edellisenä iltana. Kiitos siitä ja toivon vilpittömästi hänelle sitä samaa.

Tänään sain yllättäen käydä myös joulumarkkinoilla syömässä riisipuuroa ja juomassa glögiä. :) Mukava, talvinen sää - sekä puuro että glögi lämmittivät miellyttävästi ;)

Tunnistin tämän tyypin, joka seisoskeli Tuomiokirkon nurkilla - mutta ihan tuurilla.

Huomenna jos olisi nätti sää voisi harkita kamerointia ja säästä riippumatta punttisalia. Mutta vain jos ei tule mitään parempaa... ja ehtiihän noita vaikka mitä.

Ainiin. Tuli aikanaan torpattua P!nkin uusin biisi täysin. No ei se edelleenkään parasta P!nkiä ole, se ei tuo muijan ääntä esiin sen ansaitsemalla tavalla. Mutta biisiin sinänsä tottuu - nyt pitää jo pistää kovemmalle kun se tulee radiosta. Ei auta. Video on - hmm - mielenkiintoinen. Paras kohta 2.51-2.53.

Työpaikkakiusattu ja -jotain

Parhaassa työkaverissa on alkanut näkyä selkeitä työpaikkakiusaajan merkkejä. Mä meen kohta kertoon eskälle. Yrittää pakottaa mut istumaan naama seinään päin ruokaillessa eikä päästä mua hakemaan kahvia ja ja ja... Sillä on vielä vähän tekniikka ja tarkkaavaisuus hakusessa mutta huolestuttava kehityssuunta... ;) Okei okei mä koetan kulkea toista kautta. Useammin. Joskus ainakin. Ehkä.
Mut sillä on kyllä sen sijaan hyvä mies, huolehtii mun P!nk-ajantasaisuudesta. Harmi vaan että sen uusin biisi on aika ...ska. (Siis P!nkin, ei miehen...?!)

Toiset taas kiusaa muuten, tivaa ties mitä heti aamusta. Saa anteeksi, koska - no. Saa nyt vaan.

Mut nyt mä ostin vihdoin sen jalustan kameralle - jes.

Hirveästi ei syvällisyyksiä edelleenkään irtoa. Antaa vanhan Goethen hoitaa se puoli:

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

(Mieluummin mä tällaisia olisin lukenut kuin jotain ...tun Nuoren Wertherin kärsimyksiä...)

Huomenna Hesaan etsimään kenkiä. Pikkareihin. Siis pikkujouluihin. Luvassa kohtuullista seuraakin. Ostoksille. No pikkujouluista tosin puhumattakaan.

Työmatka

Tuli oikein rekisteröityä positiivinen fiilis työmatkalla. Vielä pimeää lukuunottamatta kaupungin ja liikenteen valoja, Tuomiokirkko, joki, runsaissa määrin putoilevia ja maassa tuulen mukana pyöriviä keltaisia lehtiä, P!nkin kaunis kappale taustalla. HYVÄÄ huomenta. Kiitos.

Kuva ja Ääni

Tänäänkin (kaikki kaverit pitäkää kiinni tai istukaa alas...) kuuntelin P!nkiä autossa.
Tällä kertaa levyllä oli myös tämä biisi. Sen sanomaan kirjaimellisesti en ole varsinaisesti samaistunut koskaan, tulenhan "ehjästä" perheestä jne.

Mutta se on ehdottomasti yksi P!nkin äänen tulkintabiiseistä. Kylmät väreet menevät selkää pitkin olisivat sanat sitten mitä tahansa. (Ja hei, noi vatsalihakset...sori, ajatus harhautui. Voisiko joku ostaa tuollekin pidemmän paidan, näköjään nykyään monien paidat ovat "liian" lyhyitä - tai siis eivät...en valita ;) )

Kuunnellessani biisiä ehkä kolmatta kertaa putkeen aloin ajatella (vaarallista) laulun aihetta noin vähän laajemmin, en niin kirjaimellisesti sanojen mukaan.
Ja miten monella tavalla se perhe tai osa siitä voi olla rikki ja rikkoa tai ainakin muokata lasta ja hänestä kasvavaa aikuista.

Ja varsinkin, kuinka paljon erilaiset lapsuudenperheet vaikuttavat meidän päätöksiimme aikuisina? Mihin järjestykseen panemme asioita arvioidessamme niitä - riippuen siitä mitä olemme kokeneet, miten meitä on ehkä rikottu aikaisemmin (vaikka emme ehkä tiedostaisikaan kaikkea). Mitä arvostamme, mihin pyrimme, mitä koemme tärkeimpänä, mitä pelkäämme, mitä varomme, mihin olemme valmiit tyytymään esim. omassa parisuhteessamme ja siihen liittyvissä päätöksissä?

Onko taustallamme ulkoisesti hyvä perhe, kaunis perhepotretti, joka kuitenkin vuosien saatossa osoittautuu vähemmän hyväksi ja "rakkaus" ehdolliseksi ellei jopa vilpilliseksi. Ovatko silloin raadollinenkin rehellisyys ja pyyteetön rakkaus kärjessä?
Onko vanhempia ollut jossain vaiheessa syystä tai toisesta vain yksi?
Pyrimmekö silloin taistelemaan viimeiseen asti parisuhteen säilyttämiseksi?
Ovatko vanhemmat pysytelleet velvollisuudentuntoisesti yhdessä lapsen, uskonnon tms. takia, vaikka rakkautta tai varsinkaan intohimoa ei olisi ollut enää ties milloin ja olisi ollut kaikille parempi erota jo vuosia sitten? Ovatko silloin tärkeimpiä arvojamme se molemminpuolinen, syvä rakkaus, lämpö ja intohimo?
Olemmeko nähneet/kokeneet vanhempiemme tai toisen heistä rikkoutuvan tai kärsivän jostain? Pyrimmekö silloin ensisijaisesti välttämään tämän saman aiheuttamista tai kokemista?

Minä en väitä että näin on, enkä pysty sanomaan mikä on oikein tai väärin, nämä olivat vain niitä juttuja, mitä tuli mieleen. Toki päätöksiimme vaikuttavat sitä paitsi monet muutkin asiat.
Itsessäni kuitenkin huomaan selkeitä viitteitä soveltuvin osin.

Tässä kuitenkin se kappale. Sitä te kaikki odotitte. Tai siis niitä vatsalihaksia. Whaeva.



Hui kun tuulee. Nyt pari tuikkua kiviselle ikkunalaudalle ja nukkumaan.

Edelleen tauko, mut vähän Pinkiä

VANHAA P!nkiä...

Vaijerit pitivät - so what?

Kiitos kuvaajalle. Sai itse vain katsella. Mut mitäs on niin paljon hienompi kännykkä. :)