Mä haluuun

Ihanko oikeesti? Ei saa sanoa "tahdon"

No - saako sitten sanoa "Mä HALUUN!!"?

Ei voi olla todellista...sehän tosiaan romuttaisi viimeistään avioliiton aseman jos vielä nainen saisi sanoa naiselle tai mies miehelle "tahdon". Se olisi suorastaan törkeää tasavertaistamista. :D

Sukkia ja muita asusteita...

Voi kun meillä on niin herttainen pikku työyhteisön alayhteisö siellä meidän nurkassa. On heittotähtiä ja jäyniä (jotka joskus menevät ihan vähän yli kuten se, että P!nkin kuva peitetään Matti-Esko Hytösen kuvalla!! Törkeää, siitä olen ilmoittanut työsuojeluvaltuutetulle) ja salmiakkivaihtotaloutta sun muuta.

Pukeutumiskoodikin on aika hyvin hanskassa, vain yksi poikkeava mutta okei, se on vaikeeta kun on 50-luvulta. Muuten on J&J farkut ja kolmen raidan tossut niin kuin pitää.
Tänään haettiin vielä lisää yksityiskohtia. Olin juuri esitellyt uudet hienot sukkani niin miespuolinen kollega oli lähes valmis esittelemään oman vaateostoksensa. Mutta ei sitten esitellyt. Pyh - ne bokserithan ois ollu mielenkiintoista nähdä. Kamoon. No ehkä pikkujouluissa... ;)

Hyisen jäisen aurinkoinen

Kuten olin suunnitellut, käväisin valokuvauskojeen kanssa Kuuvassa.

Taas se oli ihan erilainen kuin koskaan ennen. Aurinko paistoi, pakkasta yli kymmenen astetta, höyryävä meri. Rantakivet jään peitossa.
Pakkasesta ja sijainnista huolimatta ilma oli yllättävän leppeä - tuuli ei osunut rantaan ilmeisesti oikein miltään suunnalta. Kylmempi oli kun lähti talsimaan takaisin autolle.

Kuvia tulee tänne aamulla. En vaan jaksa niitä alkaa räpeltää tällä kotiläppärillä. Teen sen aamuyöllä töissä. ;) Ennen kuin leimaan sisään tietysti. Ja ennen aamukahvia. Ennen mitään muuta. Ensitilassa. Heti kun hälytykset laitetaan pois ryntään koneelle.

Se oli tää "viimeinen" viikonloppu. Tällä erää.

Edit: tässä nyt näitä kuvia.

Tunnelma tiivistyy

Viitaten vain siihen, että olen tänään vielä tiivistellyt makkarin ikkunaa ja partsin ovea. Nyt alkaa olla aika hyvä. Makkarissakin pystyy halutessaan oleilemaan, ei tarvii välttämättä kömpiä saman tien ylös ja liikkeelle.

Eilinen jäi väliin tämän bloggailun suhteen, ponkaisin töistä heti Hesaan ja sieltä vielä illalla takaisin. Mitä järkeä? No en tiedä, mutta hyvän ystävän näkeminen oli sen arvoista kyllä. Mikäs tuolla tyhjähköä moottoritietä takaisin ajellessa.

Eksältä tuli kaunis tekstiviesti edellisenä iltana. Kiitos siitä ja toivon vilpittömästi hänelle sitä samaa.

Tänään sain yllättäen käydä myös joulumarkkinoilla syömässä riisipuuroa ja juomassa glögiä. :) Mukava, talvinen sää - sekä puuro että glögi lämmittivät miellyttävästi ;)

Tunnistin tämän tyypin, joka seisoskeli Tuomiokirkon nurkilla - mutta ihan tuurilla.

Huomenna jos olisi nätti sää voisi harkita kamerointia ja säästä riippumatta punttisalia. Mutta vain jos ei tule mitään parempaa... ja ehtiihän noita vaikka mitä.

Ainiin. Tuli aikanaan torpattua P!nkin uusin biisi täysin. No ei se edelleenkään parasta P!nkiä ole, se ei tuo muijan ääntä esiin sen ansaitsemalla tavalla. Mutta biisiin sinänsä tottuu - nyt pitää jo pistää kovemmalle kun se tulee radiosta. Ei auta. Video on - hmm - mielenkiintoinen. Paras kohta 2.51-2.53.

Auringonlasku ja -nousu

Tänään paistoi aurinko! Sen mitä siitä ehdin nähdä kun huoneessa ei ole ikkunaa ja ulos päästessä se jo oli kovaa vauhtia laskemassa. Sen kunniaksi.
Sitä paitsi joku väitti mulle tuossa reilu pari kuukautta sitten olevansa oikein ..tun auringonpaiste, se sama just, päivänsäde ei riitä vaan koko aurinko. Nonni. Sekin vielä. Ja tää on yksi Yksinkertaisesti Punaisen parhaimmista biiseistä.
Videosta en todellakaan sanoisi samaa. Close your eyes again. :)

Sää

Tänään tuli jo vähän kunnollisemmin lunta. Sää olisi vaatinut kynttilöitä ja kuumaa kaakaota, mutta ohjelmassa oli juoksulenkki. Se jäi kuitenkin ymmärrettävistä syistä tekemättä.

Pyryyn lähdin kuitenkin katselemaan. Kuvista ei tullut kummoisia, mutta oli rauhallista istuksia joen rannalla tuhannen euron penkillä ja katsella lumipyryä ja olla jokseenkin tyytyväinen elämäänsä. Enkä tarvinnut kuumaa kaakaota tai juoksulenkkiä pysyäkseni lämpimänä.

It gets better

Itselläni ei ole ollut ongelmia suuntautuneisuuteni kanssa. En tosin sitä tiedostanutkaan teini-iässä. Silloin se varmasti olisikin ollut vaikeampaa.
Eikä kukaan ympärilläni ole ainakaan tuonut ilmi sen olevan ongelma heillekään. Ja jos onkin, olkoon. Heidän ongelmansa. Ei minun.
Minulla ei ole ongelmaa.
Minulla on vieläpä elämässäni ihminen joka tekee sinänsä kokonaisesta ja riittävästä minusta vielä jotain paljon enemmän.
Ja senkin suhteen, allt kommer att bli bättre. :) Close your eyes...

Purkkiherneitä

Vai että purkkiherneitä...? :D No kunhan ne ei mee nenään.

Antamisen iloa

Tänään onnistuin ilahduttamaan ilmeisen vilpittömästi tärkeätä ihmistäni itsetehdyllä askartelutuotteella. Ei todellakaan siis mennyt hukkaan se eilisiltainen aika. Ei (lähes) mikään ilahduttanut minua tänään enemmän kuin sen aiheuttama reaktio. :)

Ilta menikin sitten pystypainissa. Odotan mielenkiinnolla miten kipeä niska huomenna on. Ja se ...tanan yleisliike. Tänään se sitten tuli. Arrggh.

Te jotka tätä aamulla luette, päivien määrä on melkein jo yksinumeroinen. Ja siinä on vain yksi viikonloppu.

Blogiton viikonloppu

Ihan hiljaa oon ollu koko viikonlopun. Siis tässä blogimielessä. Ei oo ollu hirveästi asiaa teille. :)

Mut kovin lohduttavan seikan luin eilisestä lehdestä: Raamatussa sanotaan, ettei lepakoita saa syödä. Huh. Saa siinä mielessä sitten olla ainakin rauhassa hartailta kristityiltä.

Kuten näette. Ei pal asiaa. Teille.

No lauantaina opin kyllä myös "lasi, täyttö, huju, jättö".

Eli edelleenkään. Ei pal asiaa. Teille.

Lunta!

Yöllä oli satanut lunta, ja sitä satoi vielä aamullakin kun pääsin töihin. Muutama pakkasaste. Jee!

Tämä on niin kuin SE biisi siihen säähän. Ja etenkin tänään.
En löytänyt tuubista sitä hakemaani versiota Deanin laulamana, joten heitetään tähän nyt tuoreempaa verta, osaa tuo Bublékin tämän ihan kohtuu hyvin vetää.



Ei puutu kuin takkatuli ja jotain muuta. Etenkin jotain muuta. Villasukat on. Mukava piitkähihainen paita on. Pyjamanhousut on. Kynttilät on.

Glögiäkin on, mutta se ei lämmitä yhtään niin kuin viime kerralla kun join. Näköjään lämmin pizza siinä rinnalla ei toimi - se vaatisi jotain muuta. Lämpimiä tai ehkä jopa kuumia... hei kettu juoksee pihan poikki. Oi kuinka söpöä. Hyvää yötä.

Kiusanhenki

Tänään olin vähän kiusanhenki. Tivasin asiaa johon tiesin vastauksen vain sen vastauksen saamisen ilosta. Aaaanteeeeksiiiii.... ;) Mutta se oli sen arvoista.
Sekin.
Pitäs vaan oleilla enempi...
Mutta hitto kun en vieläkään muista mitä itseltäni on tivattu...

Niin ja sitten menin sanomaan että olen rakastunut. Daa. Olipa uutinen. Niin on joku toinenkin.
Voisinpa sanoa että siinä ei ole mitään pelättävää. Onhan siinä vaikka mitä jos sitä niin ajattelee. Mutta kun ei sille mitään voikaan niin eipä kai ne pelon aiheetkaan sitten enää mihinkään häivy. Mennyttä mikä mennyttä. Joten haluaisin katsoa mihin tämä polku johtaa. Kovin näyttää mielenkiintoiselta ja kauniilta ja erityiseltä. Varmaan on juurakkoakin jossain. Mutta polvet on ennestään ruvella ja ymppiminen on hanskassa, näen ja kuulen ja tunnen niin eiköhän se voisi onnistuakin...jokin...mikälie...mahdollisesti...

Perunamuusia, riisipiirakoita, proteiinipirtelöitä ja -patukoita, rahkaa jne.

Eikä pitänyt osua jalkapöydällä mutta pari kertaa osui. Au. Olispa pidemmät jalat... No se on vaan mustelma. Tai pari. Ihan sama.

Elämän suuria asioita

Nämä on nyt ihan selviä juttuja.

Ensinnäkin se on se satsuma.
Omena (ei päärynä)
Omena vihreä (ei punainen)
Viinirypäle vihreä (ei tumma)
Riisi (ei manna) vaikka se nyt tosin vaan enemmänkin menee niin...
Fazer (ei Marabou)
Suolakurkku (ei maustekurkku)
Lanttulaatikko jos joku (ei ainakaan porkkana-)
Maksalaatikko rusinoilla. Jos maksalaatikkoa söis.
Ei mansikkahillo vaan vadelmahillo ainakin letuilla paitsi että sokeri on myös erittäin hyvää (tietysti! sokeri on aina hyvää - paitsi kahvissa. Kahvin kanssa kylläkin mutta erikseen)
Pannarin kanssa myös vadelmahilloa - sekä kermavaahtoa... vai olikohan se pannari?! No. Jonkun kanssa kuitenkin. Se vaatii ehkä vielä tarkennusta.

ja paljon muuta olennaista...

Ah maanantai

Onpa maanantait nykyään odotettuja ja mukavia.

Mut tehokkaasti ne näköjään tyhjentää pääkopan. T.Y.H.J.Ä.Ä. tai sitten sellaista ettei tähän voi kirjoittaa.

Ai. Kysymys. Onko satsumat parempia kuin klementiinit?

Hyvää yötä.

Valo, kivi, vesi...

Tänään kotimatkalla kuvailemasta näitä otoksia mietin hetken tätä valokuvaamista. Siis omalta osaltani.

Mielielementtejäni ovat näköjään vesi ja kivi. Ehkä siihen vaikuttaa visuaalisuuden lisäksi niiden muutenkin mielenkiintoiset ominaisuudet - vaikka kivi on niin lujaa ja kovaa ja vesi sellaista kuin on, se on kuitenkin se kova kivi joka antaa periksi kun ne ovat tarpeeksi vuorovaikutuksessa.

Ja valo. Tietenkin valo on valokuvauksessa välttämättömyys jo sinänsä, mutta olen nimenomaan tyytyväinen, jos onnistun tallentamaan kuvaan jotenkin erityisen valon tai sen aiheuttaman efektin.

En yleensä ainakaan pyri saamaan kuviini mitään sanomaa, vaan se on enemmänkin vain yritystä vangita silmän näkemä kauneus kuvaksi. Ja jo siinä onnistuminen itsessään antaa iloa, sen kuvan lisäksi.

Kauneinta en kuitenkaan koskaan pysty taltioimaan millekään filmille tai muistikortille. Nimittäin sitä mitä näen kun katson häntä.
Mutta onneksi näen sen silmilläni ja voin tallentaa sen sydämeeni.

Te saatte siis tyytyä näihin.

Karkkisääntöjä

Lontoon rakeet: ei missään nimessä eikä olosuhteissa voi syödä yksi kerrallaan. Vähintään kolme yhtä aikaa suuhun. Paitsi tietty jos on enää vähemmän jäljellä...

Missä X: Aina vähintään yksi musta ja yksi värillinen yhtä aikaa suuhun, voi laittaa useammankin, mutta molempia pitää olla.

Dumle: ehdottomasti se original. Sitä puraistaan pari kertaa, nielaistaan ja avataan jo seuraavaa. Järjetöntä mutta niin se menee.

Fazerin Salmiakkimix: Kulmikkaat on parhaita. Superit ok. Merkkarit lähetetään ninjakoulun reksille tai jollekin muulle hölmölle.

Mutta parhaista parhain karkki on sokeri. Sugar. Sellaisenaan. Mikään ei sula suussa niin kuin se. :)

Banaani

Se nyt on vaan niin että banaani pitää kuoria siitä päästä, missä sitä varten nimenomaan on kahva. Tajuaahan sen apinakin.

Update

:)

(toi oli taas linkki...ja se update oli siellä ihan lopussa)

Lumisadetta

Nyt on taas/edelleen pää niin tyhjä ja pökerryksissä (voiko olla pökerryksissä jos se on tyhjä?!) että ei kyllä tiedä yhtään mitä tännekin kirjoittelis. Ei ole mitään sanottavaa. Täällä.
Ei mulla kuulemma muutenkaan tunnu olevan mitään sanottavaa. Hiljaa olen vaan. Ja ehkä nauran. Tai sit jotain muuta. Minkäs sille sitten voi. EI OO MUN SYY.

Tänään mulle "sanottiin" jotain niin kaunista että mä aloin itkeä keskenäni kesken työpäivän. Voi moro. Onko joku sekaisin vai sekaisin?

Ehkä paras mennä nukkumaan. Mutta ensin syön jotain. Nälkä.

Simply Redggae

Vähän vähemmän soitettua Simplaria. Ei muuta. Nukkumaan. ;)

Wow

DAMN, GIRL!

Henkevää osa II

Toinen sana mitä käsiteltiin henkevässä autokeskustelussa oli tämä ikioma "lesbo". Minä en vain pidä siitä sanasta sanana - ja olen huomannut etten ole ainoa. Se ei ole sujuva sanoa suomenkielen seassa ja muutenkin. Olisin mieluummin homo.

Heterotkin on vaan heteroita. Sama sana molemmille. Ollaan hei mekin vaan kaikki homoja. :)

Henkevää.

Kannattaa lopettaa lukeminen tähän jos ei halua lukea hengetöntä keskustelua jota käytiin maanantai-iltana thaitreenien jälkeen autossa...

Niin siis oikeasti. Lopettakaa ajoissa. Ihan turhan valittaa ala-arvoisesta huumorista jos jatkaa.

Ai ette lopeta? No ei sit. Mä en sitten kirjoita sitä.

Haha. Tästä tuli vielä henkevämpää kuin ajattelin. Hyvää yötä.

No joojoojoo. Laitetaan nyt jotain siitä "keskustelusta" tähänkin. Ei tosin sitä henkevintä osuutta.

Ja huom! Sana neekeri ei tässä ole nyt sitten haukkumasana!!!
Sitä nimenomaan käsiteltiin. Miksi siitä aikanaan yhtäkkiä tuli haukkumasana? Itse olen syntynyt niin aikaisin (ennen kolmea aamuyöllä) että minä totuin siihen ihan neutraalina sanana - kuten eskimo, intiaani... Mutta nyt kun se on "paha" "epäkorrekti" sana, se on toki muuttanut sävyään omassakin korvassa. Neekeri-sanaa ei ymmärtääkseni sovi käyttää, mm koska sitä käytettiin/käytetään niin paljon haukkumasanana.

No - hmm - miksi homot ovat sitten edelleen homoja? Kovin yleisesti kuulee nuorison keskuudessa huudeltavan "vitun homo" (mikä sinänsä on jo todella ristiriitainen sanayhdistelmä - tarkoittaako se itse asiassa lesboa?)

Miksi pöllöt ovat edelleen pöllöjä, aasit aaseja? Puhumattakaan pahveista ja pöntöistä?

Minähän varoitin.

Työpäivä

Ruokapöydässä töissä tänään yksi ei-niin-läheinen-työkaveri, paitsi organisatorisesti (vau! ei sentään tabulaarisesti) vähän sanoi jotain mikä aiheutti reaktion "anteeksi? mitä?"

Osasyynä oli se, etten kuullut todellakaan tarkasti kaikkea mitä hän sanoi - hän kommentoi Adam Lambertia ja tämän keikkaa. Lapsensa olivat olleet siellä ja oli katsottu sitten koneelta jotain kännykkävideoita yhdessä. Oli ollut/liikkunut "kovin homomaisesti" ja sitten kommentointia aiheutti myös se, että oli suudellut miestä siellä lavalla.

No - öö - se ON homo. Sallittakoon myös asiaankuuluva liikehdintä (mitä se sitten pitääkään sisällään kenenkin mielestä). Ja mitä tulee tuollaiseen imuttamiseen sun muuhun keikkalavalla - itse en välitä nähdä sitä, oli sitten kyseessä mitkä sukupuolet tahansa. Mutta haloo, mitä Madonna teki jo pari vuosikymmentä sitten? Hohhoijaa.

Ehkä kysäisen tästä vielä, ehkä en. Ihmetytti lähinnä nimittäin se, että eikö kollega tiedä vielä mun suuntautuneisuutta, kun jotenkin toi oli vähän tökerösti kommentoitu...

Päivä oli kuitenkin erinomainen - elämäni paras infotilaisuus töissä - ja huom vaikka se oli IT-puolen asioita, iltapäivällä ja kesti kolme tuntia. Daa. Go figure. Sanotaan vaikka että asioista sai tosi hyvän näppituntuman.

Sunnuntai osa II

Olin suunnitellut meneväni testaamaan kameroimista jalustan avustuksella, jahka pääsen yltsästä. Siinä vaiheessa kuitenkin iski niin nuukahdus, että täytätin vain vatsani, kävin kaupassa ja huristelin himaan. Aikaa kyllä olisi ollut yllin kyllin.

Yhden kuvan otin. Ilman jalustaa.
Siinä se auto nyt on.



Nyt sohvalle. Ehkä kohta on aamu. Ehkä jopa nukkuisin sinne asti...

Sunnuntai osa I

Onnellinen

Minä. Nyt. Sydän täynnä. Pää tyhjä. Mutta kaunis ja sopiva kappale.

On kuitenkin yksi kappale. Se kappale. Se ei ikinä tule tähän blogiin. Ei edes sen nimi. Eikä esittäjä. No okei. Esittäjää voitte arvailla. Mutta se jää silti sitten arvailuksi.

Hei muuten. Tuo tähdenlento ja toivomisjuttu. Päteekö sama pyrstötähtiin?? No. Nähty on ja toivottu. ;)

Työpaikkakiusattu ja -jotain

Parhaassa työkaverissa on alkanut näkyä selkeitä työpaikkakiusaajan merkkejä. Mä meen kohta kertoon eskälle. Yrittää pakottaa mut istumaan naama seinään päin ruokaillessa eikä päästä mua hakemaan kahvia ja ja ja... Sillä on vielä vähän tekniikka ja tarkkaavaisuus hakusessa mutta huolestuttava kehityssuunta... ;) Okei okei mä koetan kulkea toista kautta. Useammin. Joskus ainakin. Ehkä.
Mut sillä on kyllä sen sijaan hyvä mies, huolehtii mun P!nk-ajantasaisuudesta. Harmi vaan että sen uusin biisi on aika ...ska. (Siis P!nkin, ei miehen...?!)

Toiset taas kiusaa muuten, tivaa ties mitä heti aamusta. Saa anteeksi, koska - no. Saa nyt vaan.

Mut nyt mä ostin vihdoin sen jalustan kameralle - jes.

Hirveästi ei syvällisyyksiä edelleenkään irtoa. Antaa vanhan Goethen hoitaa se puoli:

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

(Mieluummin mä tällaisia olisin lukenut kuin jotain ...tun Nuoren Wertherin kärsimyksiä...)

Huomenna Hesaan etsimään kenkiä. Pikkareihin. Siis pikkujouluihin. Luvassa kohtuullista seuraakin. Ostoksille. No pikkujouluista tosin puhumattakaan.

Ching ching

Buum. Tai vuum. Rrrrrrr...
Hui. Mitä vielä? :)

Siinä se lyhyesti.

Värillä väliä?

Tässä teille joillekin arvokas vinkki,
oranssi teksti on blogissani linkki.

Joojoo... *halaus*

PS. Se että tämä oli tällä biisillä on vaan taas sitä jotain...

Ihmettelyä

Hitto että elämä on kummallista.
Ei sen näin pitänyt mennä! Ikinä. Ei. Ei. Ei. Ei mun pitänyt koskaan olla tällaisessa tilanteessa. Mun piti olla muka "fiksu" - aina. Jos olosuhteet eivät ole sopivat, ne eivät ole sopivat. Ei siinä mitään. Jatketaan matkaa. Ei sotkettaisi omaa eikä kenenkään muunkaan elämää.

Ökspä. Sitten nämä tyypit ilmestyvät kuvioihin ja kaikki meni menojaan. Mikään ei ole ennallaan.
Kaikki hienot periaatteeni ja varmaan moni aikanaan lausumani "viisaus" on haihtunut höyrynä taivaalle kun sata wattia on iskenyt kerta toisensa jälkeen suoraan tajuntaan, päin näköä ja niin edelleen. Yhä syvemmälle. Ja se iski nimenomaan ensin tajuntaan. Siksi se ehkä tuntuukin niin lujaa.



Parit elämät on nyt sotkussa. Mikään ei ole selvää. En silti valita. Juuri nyt on hyvä näin. Todella hyvä. Olisipa kaikilla.

Nyt koristelemaan. Futufutufutu. Ja hyvää yötä.

Elämän pieniä, mutta suuria iloja

Puh (siis huokaus - ei se Nalle, tällä kertaa).

Eilen meni taas paljon sitä "tajunnanvirtaa" toisaalle, tärkeämpiin asioihin kuin tämä blogi, lisäksi takana oli jostain syystä vajaan neljän tunnin yöunet. Olin herännyt n klo kaksi yöllä ja katsottuani yhden Beckin boksilta päätin sitten jo lähteä töihin.

Illalla kävin potkimassa kaveria luvan kanssa ja yrittämässä näyttää edes hetken joltain kaukaisesti jäntevää muistuttavalta täristessäni Hooverissa...

Sain eilen riemastuttavan yllätyksen kun löysin kotoa postin tuomana pienen paketin. (miten se oli muuten mahtunut postiluukusta??)
Rakkaalta, (tosi) vanhalta ystävältä (okei okei se yrittää nyt päästä takaisin "rakkaammaksi" ystäväksi, kun on mennyt laukomaan niitä hame- sun muita totuuksia - onnistui :) ).

Tästä vaan näkee, että a) se lukee mun blogia ja b) (mikä on pelottavinta) se tietää edelleen musta aivan liikaa :D



Ei muuta. Vorravorra. Kiitos, mun pitää vaan varoa, ettei KUKAAN vie sitä...