Tippatesti

Näin uuden vuoden aattona ja tipattoman tammikuun lähestyessä on syytä testata itsensä tällä vanhalla testillä.

1. Klikkaa tätä
2. Avautuu uusi ikkuna jossa näkyy kuvassa oleva mies. Klikkaa nyt miehen nenää (siinä UUDESSA ikkunassa! Pöljä.).
3. Voit sallia itsellesi drinkin jokaisesta onnistuneesta nenän klikkauksesta.

Päivän sarjis

Hanurista

Kuinka lohduttavaa - tiedän NIIIN tunteen. Mutta että ei isommalla rahallakaan näköjään saa sen parempia..

Suomalainen mies ja joukkuepalloilu

Tajusin vihdoin miksi jalkapallo on yhä se joukkuepalloilulaji, jossa suomalaiset miehet ovat huonoimpia. Vaikka taidoiltaan riittävän hyviä yksilöitä alkaa olla ihan riittävästi, joukkue ei vieläkään ole päässyt edes EM-kisoihin. Toki toki futis on maailman pelatuimpia lajeja - mutta esim. lentopallo ja koripallo ovat tietyillä mittareilla laajimmin pelattuja - ohittaen jopa futiksen!
Lätkää ei kai tässä yhteydessä kannattaisi juuri mainitakaan, mutta pakko kai se on. Menee kuitenkin aika monta muuta joukkuepalloilulajia sen edelle, joten siinä MM-tason ensimmäinen M ei ole ihan sama M kuin noilla muilla lajeilla.

Siis. Miksi?

Homma on ihan selvää matikkaa.

Ensinnäkin - suomalaisillahan on tunnetusti ja perinteisesti ollut hyviä maalivahteja. No montako maalivahtia on kerralla kentällä per joukkue? Yksi. Saa siis ihan itse päättää ja huseerata.

Sitten. Lätkässä on viisi kenttäpelaajaa kerralla - mutta nekin on pitänyt jakaa hyökkääjiin ja puolustajiin jotka ovat niinku omia pikkutiimejään - 3 ja 2 pelaajaa siis tiimissä.
Menee vielä (hetkittäin) kohtuu hyvin toi kommunikaatio ja yhteisen sävelen löytäminen ja yhteen pelaaminen (Varsinkin kun osan kommunikaatiosta kentällä saa hoitaa nyrkein - no ei nyt tosin yleensä oman tiimin sisällä).

No koriksessa on sitten jo viisi ja lentiksessä kuusi pelaajaa - eikä mitään alaryhmiä - mutta hitaasti sitä on pystytty sieltä punnertamaan sentään EM-kisatasolle, lentis vielä menestyksekkäämmin kuin koris. Tämä hieman sotiikin tuota matemaattista logiikkaa vastaan - mutta selitys saattaa löytyä siitä, että lentopallossa on se turvaverkko siinä välissä. Oman porukan seassa ei hääri niitä vastustajia sekoittamassa ajatuksia, eikä tarvitse liikkua niin laajalti edestakaisin kenttäalueella. Se tavallaan kompensoi tuota hieman isompaa pelaajamäärää.

No niin. Ja sitten päästäänkin futikseen. Hieno laji. Mutta KYMMENEN pelaajaa kerralla kentällä!! Sikin sokin vastustajien kanssa limittäin. Ja se kenttä - ihan ...tanan iso!!! O - M - F - G!!! Eihän siitä voi tulla mitään. Suomalaisen kommunikaatiokyvyillä ja team spiritillä.

Ihan vaan muistutukseksi - from down under

Suomen futis?

Ongelma ei siis ole maalivahtien potkutekniikassa...

Eli kai se on sitten se peliäly. Että pitäs kaverinkin kanssa osata...



Mutta heti kun näillä pääsee EM-kisoihin, niin Suomi on kurko. Hienoja potkuja, ei siinä mitään. :)

Teetä?

Talvi tulla tuprusi taivaalta torstaina. Tämän toistivat tilhet. Tässä tähtäyksessä toistensa tiellä. Tunnistatko?

Takaisin palvelukseen

Kausi alkoi lauantaina. Olipa kiva olla taas takaisin kentällä. Oikeassa joukkueessa. Ja voitto oli kiva bonus. Niin siis koriskausi (ettei tunniste puuttuisi tekstistä niin kuin joillain joskus).

Tutkimuksia

Toistuvasti tulee lehteä lukiessa tai uutisia katsoessa ihmeteltyä mitä kaikkea tutkitaan - tuntuu niin monesti että itsestäänselviin asioihin käytetään aikaa ja rahaa ja energiaa...

Perheväkivaltaa kokeneilla tytöillä enemmän käytöshäiriöitä - REALLY? OMG!
Pojat on varmaan säästetty toiseen tutkimukseen. Jännityksellä odotellaan. Vai onkohan se jo tutkittu? Damn, missattu se tulos.

Psoriasis voi haitata työntekoa - AI?
Miksi mikään vaiva tai sairaus koskaan voisi haitata?

Sitten tämä vaahtokarkkitesti - kuulemma klassikko peräti (no itse en ollut kuullut siitä mutta eipä sillä väliä).
Mutta että neljä vuosikymmentä on kuviteltu, että moisen testin tulos kertoisi vain lapsen ominaisuuksista - ettei kokemukset vaikuttaisi.

Ehkä siis lapsen parempaan menestykseen (kun on "parempi luontainen itsehillintä" kuten tuon testin mukaan oletettiin) vaikuttaakin osaltaan se, miten luotettavia aikuisia ympärillä häärii. EHKÄ. En todellakaan ole tutkinut asiaa. Tuntuis niinku vaan sillee...

Ohhoh...

Onpa vierähtänyt aikaa kun on viimeksi tullut käytyä täällä.

Se ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut. On ollut juhlaa ja kaikenlaista tärkeää ja vähemmänkin tärkeää vuosipäivää on raksuttanut ohi.

Ilmapallokin jaksoi sinnikkäästi koko kesän odottaa luvattuja juhlia ja siirtyi sitten ansaitulle levolle. Tai ainakin melkein.

Voi ...*#@$!

Ei ole todellista taas... Miten ihmeessä tällaisesta voi saada VAJAA KAKSI VUOTTA vankeutta (paljonko siitä sitten joutuu istumaan) ja sitten vähän korvauksia???

Itse rikoksista toinen jo kesti neljä kertaa kauemmin, puhumattakaan rikosten vaikutuksista.

Ei vaan mene jakeluun. KENEN IHMEEN OIKEUDENTAJUN MUKAAN TÄMÄ ON OK??? Pitävät rikosta kuitenkin peräti törkeänä.
Raivo.

Olen pahoillani, tuo on hieman epäselvä, mutta ainakin tämän päivän Turun Sanomissa ko. juttu oli.

Olennainen

Olennaista etsinyt.
Olennaisen löytänyt.
Olennaisen lähellä.
Olennaisen sydämessä.

Olennaisen.
Olennainen.

Vihreä ja roikkuu puussa

Axe?

Axehan on perinteisesti (voiko tällaisessa puhua perinteistä?) markkinoinut itseään sillä, että naiset eivät voi vastustaa häntä, joka käyttää Axea. "That gets the girl". "Makes the angels fall".

Nythän Axe on tuonut markkinoille tuoksun for her. Eli?
Vau! Siistiä. Edistyksellistä!

Mutta en mä sitä enää tarvii...

Mikä kipu?

Eilen tuli mieleen ja puheeksikin sellainen läheisesti koskettanut aihe kuin elimistön kyky unohtaa kipua sitä mukaa kun se poistuu, muuttuu tai vähenee.
En nyt siis tarkoita mitenkään kivunsietokykyä. Se on ihan eri juttu.

Poistuneen kivun unohtamiseen ei tarvitse mitenkään erikseen pyrkiä, se vain tapahtuu. Järki toki muistaa, että oli kipua, pystyy ehkä jotain kuvailemaankin jollain tasolla. Muistaa kai lähinnä miten se vaikutti olemiseen ja elämiseen. Ei pystynyt tekemään sitä ja tätä ja olemaan niin ja näin. Ja että ikävää oli.

Mutta muuten. Ei mitenkään pysty "palauttamaan" mieleen sitä tunnetta. Se häipyy todella nopeasti. Vaikka juuri olisi ollut huomattavastikin voimakkaammat kivut, niin juuri tällä hetkellä mahdollisesti olevat, paljonkin lievemmät tuntemukset tuntuvat oikeastaan yhtä ikäviltä.

Kyllä, voi tietoisesti "lohduttaa" itseään sillä, että onhan nyt jo paljon parempi olla. Juu. Mutta silti niistä lievistäkin kivuista/tuntemuksista haluaa ihan yhtä paljon eroon. Niihin ärsyyntyy ihan yhtä paljon, ja vaatii nimenomaan sitä tietoista muistuttamista juuri niistä taannoisista, voimakkaammista kivuista, että tajuaa todeta, että hyvään suuntaanhan sitä ollaan menossa kuitenkin. Tai että eihän tämä nyt ole mitään verrattuna johonkin aiempaan.

Täytyy sanoa, että tämä unohtuminen toimii mielestäni paremmin fyysisten kipujen kohdalla kuin psyykkisten. (Onko "psyykkisiä kipuja"? - no tietänette mitä tarkoitan.) Psyykkiset "kivuntunteet" pystyy (valitettavasti?) palauttamaan konkreettisemmin mieleensä.
No - ehkä se on loogistakin.

Miksiköhän elimistö on rakennettu niin kivununohtavaksi (oi miten hieno ja vaikealukuinen sana!)?
Onko se vain keino saada ihminen paremmin toipumaan myös henkisesti?
Tai onko se, että juuri tämänhetkinen kipu tuntuu epämiellyttävältä, vaikka se olisi huomattavastikin lievempää kuin kipu juuri hetkeä aiemmin, keino saada ihminen edelleen pyrkimään kohti parempaa oloa? Hoitamaan. Lepäämään. Kuntouttamaan. Ettei tule tyytyväisyyttä siitä että nythän on sentään niiiin hyvä olo.
Vai olisiko kivuntuntemuksen muistaminen peräti rasitus elimistölle?

No. En tiedä, eikä kai tarvitsekaan tietää.
Se on varmaan ihan hyvä juttu, vaikka toisaalta välillä toivoisi, että pystyisi paremmin muistamaan miltä se tuntui kun.
Olis niinku tyytyväisempi.
Niin varmaan.

WTF?

I'll soon call my friend Johnny... Johnny, I'm about to be muy loca...

domain. palvelin. ftp. imap. pop3. portti. web-editori.

AAAAAAAAAARRRRRRRRRRRGGGGGGHHHH.... HHH...HHH...HHH... (hhh - as in "darth vader")

Hän on Larry

- onhan hän valkoinen...

Sade

Ei. Ei se haittaisi. Mutta miten vaan. Täytyyhän sen haitata. Niin kai sitten.

Olisipa yksinkertaisempaa tai jotain

Mikä? Minä. Ihmiset yleensä. Ihmisten tunteet. Ihmisten välinen kanssakäyminen. Ihmisten tapa toimia. Itsensä säätely. En tiedä.

Tulee tilanne. Asia. Joskus.

Tilanne. Asia.
Josta tiedän varsin hyvin, että sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä elämälleni eikä sen puitteille.
Tiedän, että minulla on asiat hyvin ja paremmin kuin monilla muilla, enkä vaihtaisi osia tiettyjen tahojen kanssa.
Tänä kesänä taas varsinkin tiedän, että asialla ei todellakaan pitäisi olla mitään merkitystä isossa mittakaavassa.
Tiedän myös edelleen sen mitä olen tiennyt jo kohta kaksi vuotta. Eikä minulla ole epäilyksen häivää.

Niin. Tiedän kyllä.
Ja tiedän, että kun vain olisin kokonaan välittämättä muutaman päivän, muutaman tunnin. Pääsisin itse vähemmällä. Ja jotkut muutkin pääsisivät vähemmällä.
Tai jos edes purisin hammasta ja sulkisin tunteen jonnekin syvälle niin edes muut pääsisivät vähemmällä.
Silti. Sille ei vain voi mitään. Asialle. Tilanteelle. Sen vaikutuksesta itseen. Itselleen. Tunteilleen. Minä en ainakaan. Vaikka sentään joskus yritän.

Entä pitäisikö edes voida olla välittämättä? Tuntematta.
Olisinko minä jos en välittäisi? Olisinko parempi minä? Helpompi varmaan.
Jos en välittäisi asiasta, tuntisi tilanteessa - olisinko silloin välittämättä myös joistain muista asioista joista kuitenkin haluan ehdottomasti, ehkä jopa palavasti välittää?
Enkö tuntisi kaikkia niitäkään tunteita joita haluan tuntea?

Miksi muiden ihmisten "rattaat" ja tunteet eivät voi toimia vaikka näissä joissain asioissa kuten omat (Tai omat niin kuin muiden, mutta omat nyt on toki oikeammat, eikö)?
Ei tulisi tällaisia tilanteita ja asioita. Ehkä.
Kun se nyt vaan on niin, että kun minä en käsitä jotain tällaista asiaa. Tilannetta. Tapaa toimia.
...niin en tiedä miten kuvailla sitä tunnetta joka sisälle syntyy.
Ei se ole varsinaisesti vitutusta. Kai vähän sitäkin.
Ei se ole varsinaisesti surullisuutta. Sitäkin vähän.

Kun ajattelen järjellä, tuloksena on esim. sääliä ja ihmetystä.

Silti lähinnä tunnen sisuksissa tuttua fyysistä puristusta joka pyrkii ulospäin. Sitä joka työntää suolaista vettä silmistä ulos edellään.

Tällaisinakin päivinä, joina olen saanut ja saan edelleen tuntea huimaa onnen tunnetta.

En voi mitään asialle. Tilanteelle. Tavalle jolla muut toimivat.
Toivoisin tietysti että voisin.
Tai että voisin edes vain sulkea sen pois itsestäni, kunnes se on taas tältä erää ohi.
Tuntematta.
Koska se ei siitä muutu. Eikä sillä siis ole merkitystä. Käytännön merkitystä.
Olen kuitenkin melko varma, etten siihen tule pystymään.

Uusin - ollako vai eikö?

Mistään kotoisin siis.



Se on pakko tunnustaa että tämä alkaa salakavalasti hiipiä ihon alle ja luokittautua vähintään mukiinmeneväksi. Saa nähdä käykö niin kuin edellisen joka tuli leimattua ..skaksi kun se ilmestyi ja nykyään se on kaikkea muuta.
Sanoihin ei tässä vaan tule samaistuttua ollenkaan, mutta hyvä niin.

Mursunal trainer?

Onko tässä PT:n unelma-asiakas?



Ainakin vatsalihakset ja punnerrukset sujuvat suorastaan kadehdittavasti...

Ja taas vuosi

Päivä ei mennyt ohi huomaamatta. Vain bloggaamatta. Taas vuosi kulunut.
Aika menee uskomattoman nopeasti kun on hauskaa.

Better Late than never

Päivitys olisi pitänyt tehdä jo perjantaina. Silloin tuli tavallaan varmistus sille aiemmin mainitulle jättipotille. Tavallaan. Pieni mutta siihen jäi mutta silti.

Nyt sitten vaan saa jatkaa kesästä nauttimista ja tulevaisuuden suunnittelua ilman suurempia rajoituksia. Just siistii.

Kesästä oppii muuten ottamaan paljon enemmän irti kun ei ole lomaa mitä odottaa. Yksittäisinä päivinä ja jopa päivien osina ehtii ja pystyy tekemään vaikka mitä kun ei keskity odottamaan sitä lomaa jolloin vasta muka voi tehdä asioita. Kokeilkaa vaikka.
Sokka irti ja menoksi.

Guess what!

Seriously - guess. I'll wait. No tässä. Jee. Jotkut meistä on jo kaivannutkin.

S-P-I-N-N-I-N-G!!

Just sayin'... (jesss)

Katsotaan sitten mitä sanon huomenna.

Jättijatkopotti

Lotossa on kuulemma tällä viikolla ennätyspotti.

Pitäisiköhän poikkeuksellisesti lotota?

En taida - sain jo jättipottini eilen.
Tai oikeastaan sain jatkopotin jo joskus toista vuotta sitten saamalleni jättipotille.
Tai kyllä tämä potti olisi tietty jättipotti ilman sitä aiempaakin jättipottia, mutta kyllä se näin jatkopottina on paljon jätimpi vielä.

Skål joka tapauksessa.

Hik!

Voi apua. Onpa söpöä. Hikkainen lepakko.

Niin siis oikeasti lepakkolepakko.

Ihan ok mainos...

...mutta eihän noista nyt OIKEASTI kuin yhden ääni riitä tuohon biisiin.

Sandé on a sunday

Ja sille yhdelle

En löydä runoa, laulua joka kertoisi kaiken
En osaa sellaista myöskään kirjoittaa

Kaikkia jotka ovat sinne päin
en tähän viitsi kopioida

Mutta luotan siihen että

Tiedät ettei henkeni kulje, ellei tuuli tuule sinne missä hyökyaallon pinnasta glows fireworkin glitter ja pyrstötähti loistaa. Olethan f*cking perfect just the way you are ja minä vähän freaky.

Havaintoja parilta viikolta

Minulle vihjattiin että blogia voisi vaikka päivittää. Mitä tänne nyt sitten kirjoittaisi, onko muka jotain tapahtunut...?

Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä, mutta en mitä niitä tänne aio auki kirjoitella.

Sanotaan nyt että viimeisten parin viikon aikana on saanut huomata
- kuinka hyviä ystäviä on matkan varrella kertynyt
- kuinka tylsää on kun uimarengas vuotaa
- kuinka hieno tunne on päästä liikkumaan vapaasti vaikkakaan ei vielä entiseen tapaan
- miten lyhyeltä aika tuntuu jälkikäteen
- kuinka autuasta on vain maata omassa sängyssä vaakatasossa ja nukahtaa

Jännitystä

Minun pitäisi kaiken järjen mukaan tällä hetkellä kärsiä unettomuudesta edes osia yöstä. Siihen on todennäköisesti enää kolme yötä mahdollisuus.

Pitää sentään jännittää tuleeko flunssa vai ei, mikä vaikuttaa siihen milloin pääsee jonnekin jota jännittää vielä enemmän ja jonka tulosta jännittää vielä enemmän. Ja sitten vielä alkaa futiksen EM-kisat!

Mutta ei. Krrrhhhh....krrhhhh... No ei siinä mitään, hyvä niin.
En edes ole suuremmin ulkoisesti hermostunut. Ainakaan koko aikaa. Sisäisestikin ahdistaa vähemmän kuin puolisentoista vuotta sitten. Se silloin paahtanut iso pyörä antaa olla paljon rauhemmassa.
Pystyn lorvimaan ihan keskenäni, ilman että pitää keksiä mahdollisimman tiiviisti ohjelmaa ja tekemistä ja seuraa.

Siitä sen näkee. Sydän on tärkein elin. Kun sillä on hyvä olla, muu on helpompaa.
(Aristoteleen mukaanhan älykkyyskin sijaitsee siellä)

Vihreää valoa

Hieno veto. Hyvä Vihreä Lyhty! (vaikken ollut hänestä kyllä koskaan kuullutkaan...mutta pannaan se oman sivistymättömyyden piikkiin....) Voisko se Mikkikin jo tunnustaa - Minni my ass, ainahan se sen Hessun kanssa hengaa. "Hopo". Joopajoo.

Turhuuksia

Näin isompien asioiden äärellä on tärkeää toki myös puuttua turhiin asioihin. Miksi tällaisesta otsikoita...?





Tuolla tyypilllä - anteeks muijallahan on tuollainen keinu. "Hän taipui ilmassa sellaisiin asentoihin, joissa laulamisen luulisi olevan todella hankalaa." - Istui? Välillä vähän taaksepäin nojautuneena...no lopussa roikkui hetken kainaloista. Tää idea on niiiin nähty ja paljon parempana - no silloinhan nyt olikin tyyppi kyseessä :) (Osaa sen laulupuolenkin paremmin. Ei millään pahalla, kyllä tuota toistakin kuuntelee!!) (Jos ette ymmärrä hyvän päälle eli kuunnella koko biisiä, hypätkää sitten jonnekin 3 minuutin kohdalle ja jatkakaa siitä (idiootit))

Kierrepallo

Klassista. Menee liian hyvin niin näpäytetään. No se on vain otettava mitä tulee. Ja oltava tyytyväinen, että onneksi on niin moni iso asia hyvin. Vituttaa ja pelottaa silti. Tämä biisi sopii entistä paremmin. ">

Mitä tykkäsit konsertista?

Tänään päättyy tavallaan yksi vaihe elämässä. Tai muokkautuu uudelleen tai miten se nyt pitäisi sanoa. Vähän monimutkaista (ja turhaa) selittää.

 

Uusi jännittää, ilahduttaa mutta päättyminen aiheuttaa tietty aina jonkinasteista haikeutta. Onneksi päättyminen tapahtuu yhdessä ja uusi tulee yhdessä. Mutta hui. Kiitos tästä, tämä oli - no. Kuvat puhukoon puolestaan.

Äh.

Miksi on päiviä kun tuntuu että mitä tekeekin ja sanookin niin melkein kaikki menee solmuun ja aiheuttaa harmistusta tai pahaa mieltä. Vaikka sitä ei tarkoita eikä varsinkaan halua. On sitä että tajuaa mitä sanoi tai teki, vaikka sitten sen hitusen liian myöhään. Ne harmittavat ja surettavat. Ja jos joku tekeminen vielä muistuttaa sellaisista piirteistä jotka harmittaa itseäänkin jossain toisessa ihmisessä ja jota piirrettä ei itselleen haluaisi geeneistä tai mistä vaan huolimatta niin se vasta harmittaa.
Sitten on hetkiä jolloin ei edes tajua mitä sanoi tai teki. Jotain kuitenkin. Sitten ärsyyntyy lisää siitä että huomaa sen mutta ei tiedä mitä se oli mutta se pitää sitten selvittää.

Ja miksi ei voi vain kytkeä päälle tai pois itsessään sellaisia piirteitä että asiat olisivat helpompia.

No näillä mennään. On sentään se joku jonka saa harmistumaan. Ja se on aika pirun ihanaa se. Ei se harmistus. Vaan. Ni.

Kevät

Kovin eri tahtia etenee. Viime vuonna oli vielä meri jäässä (ensimmäinen kuva otettu maaliskuun alussa), tänä vuonna laineet liplattelivat iloisesti (jälkimmäinenkin kuva otettu maaliskuun alussa - samassa paikassa).




Ja tänään aamulla oli plussalla! Jessjessjessjess.

Kun vielä tää räkä lähtee päästä niin avot. Fillarilla töihin. Seura niin paljon parempaa kuin autossa.
Ja sit kohta avojaloin kävelemään.

Influenssakausi....

Juu ei ne pure ihmisiä. Ainakaan kaikki. Ainakaan kaikkia. Ehkä toisia lepakoita. Mistä sen sitten tietää?

Tärkeämpää onkin siis välttää hedelmien syömistä kuin lepakoita.

Psst... vaan yks pikkuvihje

kaikille spinning-ohjaajille (tai indoor saisling, niin kuin jotkut sanoo).

Aihe: Viimeinen työbiisi, kun loputkin pitäisi saada itsestä irti.
Siihen EI TODELLA SOVI Erinin Vanha nainen hunningolla (kyseenalaista on, sopiiko se minnekään, mutta se on toinen juttu se).

TÄMÄ sen sijaan sopisi. Sitä odotellessa.



Joo ei mulla mitään hätää ole vaikka käynkin spinningissä. Perse vaan levinny. Niitä rakkauskiloja...kiitos niistä :)