Voi ...*#@$!

Ei ole todellista taas... Miten ihmeessä tällaisesta voi saada VAJAA KAKSI VUOTTA vankeutta (paljonko siitä sitten joutuu istumaan) ja sitten vähän korvauksia???

Itse rikoksista toinen jo kesti neljä kertaa kauemmin, puhumattakaan rikosten vaikutuksista.

Ei vaan mene jakeluun. KENEN IHMEEN OIKEUDENTAJUN MUKAAN TÄMÄ ON OK??? Pitävät rikosta kuitenkin peräti törkeänä.
Raivo.

Olen pahoillani, tuo on hieman epäselvä, mutta ainakin tämän päivän Turun Sanomissa ko. juttu oli.

Olennainen

Olennaista etsinyt.
Olennaisen löytänyt.
Olennaisen lähellä.
Olennaisen sydämessä.

Olennaisen.
Olennainen.

Vihreä ja roikkuu puussa

Axe?

Axehan on perinteisesti (voiko tällaisessa puhua perinteistä?) markkinoinut itseään sillä, että naiset eivät voi vastustaa häntä, joka käyttää Axea. "That gets the girl". "Makes the angels fall".

Nythän Axe on tuonut markkinoille tuoksun for her. Eli?
Vau! Siistiä. Edistyksellistä!

Mutta en mä sitä enää tarvii...

Mikä kipu?

Eilen tuli mieleen ja puheeksikin sellainen läheisesti koskettanut aihe kuin elimistön kyky unohtaa kipua sitä mukaa kun se poistuu, muuttuu tai vähenee.
En nyt siis tarkoita mitenkään kivunsietokykyä. Se on ihan eri juttu.

Poistuneen kivun unohtamiseen ei tarvitse mitenkään erikseen pyrkiä, se vain tapahtuu. Järki toki muistaa, että oli kipua, pystyy ehkä jotain kuvailemaankin jollain tasolla. Muistaa kai lähinnä miten se vaikutti olemiseen ja elämiseen. Ei pystynyt tekemään sitä ja tätä ja olemaan niin ja näin. Ja että ikävää oli.

Mutta muuten. Ei mitenkään pysty "palauttamaan" mieleen sitä tunnetta. Se häipyy todella nopeasti. Vaikka juuri olisi ollut huomattavastikin voimakkaammat kivut, niin juuri tällä hetkellä mahdollisesti olevat, paljonkin lievemmät tuntemukset tuntuvat oikeastaan yhtä ikäviltä.

Kyllä, voi tietoisesti "lohduttaa" itseään sillä, että onhan nyt jo paljon parempi olla. Juu. Mutta silti niistä lievistäkin kivuista/tuntemuksista haluaa ihan yhtä paljon eroon. Niihin ärsyyntyy ihan yhtä paljon, ja vaatii nimenomaan sitä tietoista muistuttamista juuri niistä taannoisista, voimakkaammista kivuista, että tajuaa todeta, että hyvään suuntaanhan sitä ollaan menossa kuitenkin. Tai että eihän tämä nyt ole mitään verrattuna johonkin aiempaan.

Täytyy sanoa, että tämä unohtuminen toimii mielestäni paremmin fyysisten kipujen kohdalla kuin psyykkisten. (Onko "psyykkisiä kipuja"? - no tietänette mitä tarkoitan.) Psyykkiset "kivuntunteet" pystyy (valitettavasti?) palauttamaan konkreettisemmin mieleensä.
No - ehkä se on loogistakin.

Miksiköhän elimistö on rakennettu niin kivununohtavaksi (oi miten hieno ja vaikealukuinen sana!)?
Onko se vain keino saada ihminen paremmin toipumaan myös henkisesti?
Tai onko se, että juuri tämänhetkinen kipu tuntuu epämiellyttävältä, vaikka se olisi huomattavastikin lievempää kuin kipu juuri hetkeä aiemmin, keino saada ihminen edelleen pyrkimään kohti parempaa oloa? Hoitamaan. Lepäämään. Kuntouttamaan. Ettei tule tyytyväisyyttä siitä että nythän on sentään niiiin hyvä olo.
Vai olisiko kivuntuntemuksen muistaminen peräti rasitus elimistölle?

No. En tiedä, eikä kai tarvitsekaan tietää.
Se on varmaan ihan hyvä juttu, vaikka toisaalta välillä toivoisi, että pystyisi paremmin muistamaan miltä se tuntui kun.
Olis niinku tyytyväisempi.
Niin varmaan.

WTF?

I'll soon call my friend Johnny... Johnny, I'm about to be muy loca...

domain. palvelin. ftp. imap. pop3. portti. web-editori.

AAAAAAAAAARRRRRRRRRRRGGGGGGHHHH.... HHH...HHH...HHH... (hhh - as in "darth vader")

Hän on Larry

- onhan hän valkoinen...

Sade

Ei. Ei se haittaisi. Mutta miten vaan. Täytyyhän sen haitata. Niin kai sitten.

Olisipa yksinkertaisempaa tai jotain

Mikä? Minä. Ihmiset yleensä. Ihmisten tunteet. Ihmisten välinen kanssakäyminen. Ihmisten tapa toimia. Itsensä säätely. En tiedä.

Tulee tilanne. Asia. Joskus.

Tilanne. Asia.
Josta tiedän varsin hyvin, että sillä ei käytännössä ole mitään merkitystä elämälleni eikä sen puitteille.
Tiedän, että minulla on asiat hyvin ja paremmin kuin monilla muilla, enkä vaihtaisi osia tiettyjen tahojen kanssa.
Tänä kesänä taas varsinkin tiedän, että asialla ei todellakaan pitäisi olla mitään merkitystä isossa mittakaavassa.
Tiedän myös edelleen sen mitä olen tiennyt jo kohta kaksi vuotta. Eikä minulla ole epäilyksen häivää.

Niin. Tiedän kyllä.
Ja tiedän, että kun vain olisin kokonaan välittämättä muutaman päivän, muutaman tunnin. Pääsisin itse vähemmällä. Ja jotkut muutkin pääsisivät vähemmällä.
Tai jos edes purisin hammasta ja sulkisin tunteen jonnekin syvälle niin edes muut pääsisivät vähemmällä.
Silti. Sille ei vain voi mitään. Asialle. Tilanteelle. Sen vaikutuksesta itseen. Itselleen. Tunteilleen. Minä en ainakaan. Vaikka sentään joskus yritän.

Entä pitäisikö edes voida olla välittämättä? Tuntematta.
Olisinko minä jos en välittäisi? Olisinko parempi minä? Helpompi varmaan.
Jos en välittäisi asiasta, tuntisi tilanteessa - olisinko silloin välittämättä myös joistain muista asioista joista kuitenkin haluan ehdottomasti, ehkä jopa palavasti välittää?
Enkö tuntisi kaikkia niitäkään tunteita joita haluan tuntea?

Miksi muiden ihmisten "rattaat" ja tunteet eivät voi toimia vaikka näissä joissain asioissa kuten omat (Tai omat niin kuin muiden, mutta omat nyt on toki oikeammat, eikö)?
Ei tulisi tällaisia tilanteita ja asioita. Ehkä.
Kun se nyt vaan on niin, että kun minä en käsitä jotain tällaista asiaa. Tilannetta. Tapaa toimia.
...niin en tiedä miten kuvailla sitä tunnetta joka sisälle syntyy.
Ei se ole varsinaisesti vitutusta. Kai vähän sitäkin.
Ei se ole varsinaisesti surullisuutta. Sitäkin vähän.

Kun ajattelen järjellä, tuloksena on esim. sääliä ja ihmetystä.

Silti lähinnä tunnen sisuksissa tuttua fyysistä puristusta joka pyrkii ulospäin. Sitä joka työntää suolaista vettä silmistä ulos edellään.

Tällaisinakin päivinä, joina olen saanut ja saan edelleen tuntea huimaa onnen tunnetta.

En voi mitään asialle. Tilanteelle. Tavalle jolla muut toimivat.
Toivoisin tietysti että voisin.
Tai että voisin edes vain sulkea sen pois itsestäni, kunnes se on taas tältä erää ohi.
Tuntematta.
Koska se ei siitä muutu. Eikä sillä siis ole merkitystä. Käytännön merkitystä.
Olen kuitenkin melko varma, etten siihen tule pystymään.