perjantai 18. tammikuuta 2013
Arkeologiaa
eli kellarin laatikoiden läpikäymistä.
Paljastavaa. Lankapuhelin ja levysoitin vielä kuvaamatta....
Noi jälkimmäiset oli niiin koolit. Ne vaihtoi suuntaa kun kasetti meni loppuun asti. Tai kun painoi nappia.
Paljastavaa. Lankapuhelin ja levysoitin vielä kuvaamatta....
Noi jälkimmäiset oli niiin koolit. Ne vaihtoi suuntaa kun kasetti meni loppuun asti. Tai kun painoi nappia.
torstai 17. tammikuuta 2013
Tällainen
minä olen.
Minä tunnen ja minä reagoin asioihin. Usein tunteella. Joihinkin naurettaviinkin asioihin. Useimmiten juuri siksi kun ne ovat naurettavia. Sitä mukaa kun ne muuttuvat naurettavimmiksi. Pieniinkin asioihin. Asioihin jotka eivät käytännössä vaikuta elämääni. Mutta reagoin myös kaikkea muuta kuin naurettaviin asioihin. Isoihin asioihin. Asioihin, jotka todella vaikuttavat elämääni. Muuttavat elämäni. Tunteella.
Yhtä kaikki. En pysty valikoimaan asioita johon reagoin. Jotka herättävät tunteita.
Jos en saa purkaa tunnetta mihinkään (esim. laukoa viiltävän älykkäitä (?) sarkastisia kommenttejani), jos tunnereaktioni sivuutetaan, se vaihtuu helposti joksikin aikaa ärsytykseksi.
Vaikka tunnereaktio alunperin olisikin typerä tai turha.
Asiat voivat olla merkityksettömiä mutta minun tunteeni eivät.
Ne tekevät minusta minut.
Onneksi nämä naurettavat, pienet asiat eivät sentään saa aikaan samanlaista
räjähdysaltista tunnetta kuin sellainen isompi, isoin,
elämää muuttava, positiivinen tunne, jos sitä ei saa purkaa.
Ja onneksi - onneksi! - sitä saa jo purkaa. Ja se alkaa R:llä.
Ja onneksi en voi valita mihin reagoin.
Olisin varmaan valinnut toisin ja menettänyt paljon.
Minä tunnen ja minä reagoin asioihin. Usein tunteella. Joihinkin naurettaviinkin asioihin. Useimmiten juuri siksi kun ne ovat naurettavia. Sitä mukaa kun ne muuttuvat naurettavimmiksi. Pieniinkin asioihin. Asioihin jotka eivät käytännössä vaikuta elämääni. Mutta reagoin myös kaikkea muuta kuin naurettaviin asioihin. Isoihin asioihin. Asioihin, jotka todella vaikuttavat elämääni. Muuttavat elämäni. Tunteella.
Yhtä kaikki. En pysty valikoimaan asioita johon reagoin. Jotka herättävät tunteita.
Jos en saa purkaa tunnetta mihinkään (esim. laukoa viiltävän älykkäitä (?) sarkastisia kommenttejani), jos tunnereaktioni sivuutetaan, se vaihtuu helposti joksikin aikaa ärsytykseksi.
Vaikka tunnereaktio alunperin olisikin typerä tai turha.
Asiat voivat olla merkityksettömiä mutta minun tunteeni eivät.
Ne tekevät minusta minut.
Onneksi nämä naurettavat, pienet asiat eivät sentään saa aikaan samanlaista
räjähdysaltista tunnetta kuin sellainen isompi, isoin,
elämää muuttava, positiivinen tunne, jos sitä ei saa purkaa.
Ja onneksi - onneksi! - sitä saa jo purkaa. Ja se alkaa R:llä.
Ja onneksi en voi valita mihin reagoin.
Olisin varmaan valinnut toisin ja menettänyt paljon.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Siis luontoon!
Ei ollut kukaan viitsinyt tästäkään mainita:
Suomessa on Pinkjärvi!
Että sellasta. Seuraava luontokohde on siis selvä.
Suomessa on Pinkjärvi!
Että sellasta. Seuraava luontokohde on siis selvä.
Flat Eric levis
Muistattehan Leviksen ysärideezii Flat Ericin:
Mutta onko kukaan kuullut hänestä koommin?
No - kovin hyvin ei ole aika (tai koira) tainnut kohdella...
Mutta onko kukaan kuullut hänestä koommin?
No - kovin hyvin ei ole aika (tai koira) tainnut kohdella...
Selluliittijännitystä?
Tuossa päivänä muutamana osui kaupassa silmään laite tai tarvike (en katsonut tarkemmin) "selluliittihierontaan".
En ole koskaan kuullut että jollakulla olisi selluliitit jännittyneet. Minulla NE ainakin ovat ihan rennot. Lihasjännitykseen sen sijaan kelpaa hieronta milloin vaan.
En ole koskaan kuullut että jollakulla olisi selluliitit jännittyneet. Minulla NE ainakin ovat ihan rennot. Lihasjännitykseen sen sijaan kelpaa hieronta milloin vaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)