Tuuli lapsuudesta

Tuulella on jo neljättä vuotta ollut ihan oma merkityksensä minulle. Mutta tällä kertaa ei nyt ole kyse siitä.

Liekö osa- tai kokosyynä tänä viikonloppuna lukemani kirja, sen herättämät ajatukset ja tunteet - tietoiset ja tiedostamattomat. Vai jokin muu, jota en nyt osaa nimetä.

Oli mikä oli, äsken kävellessäni koiran kanssa ulkona, usvaisessa, pimeässä syysillassa, se puhalsi. Vain hetken, mutta se lyhyt hetki. Tuulen leppeä tunne. Sen huminan sävy.
Silmänräpäystä nopeammin se toi mieleeni ne hetket lapsena, maatessani talvisessa illassa pulkkamäen rinteessä. Viivytellen kotiinlähtöä ja nukkumaanmenoa. Tietäen että seuraavana aamuna piti taas mennä sairaalaan. Katsellen pimeää taivasta, jossa kovaa menevät pilvet kuitenkin erottuivat vaaleampina - lähiön katuvalojen ansiostako? (Tosin silloin kuvittelin mielessäni, että ne tummat kohdat ovat pilviä, koska tummat pilvet nyt vain sopivat tilanteeseen paremmin).

On huimaa, miten joku muisto voi jostain vaan yhtäkkiä nousta esiin. Ja niin fyysisesti todentuntuisena. Silti selkeästi muistona.

Ehkä se tuuli vain oli juuri samanlainen. Ehkä se oli se sama tuuli joka on kiertänyt maapalloa kaikki nämä vuodet ja osui minuun nyt taas.

Fighting for air, a-air...

Beliebereiden Suomi vasta eristyksissä onkin:

meillä ja muilla on ihan eri ilmakin.
(Se olisikin kiva, niin ei muiden saasteet tulis tänne)
No - belieberit ovat (toivottavasti) niinku nuorii ja sillai. Enkä edes minä ota tuota vakavissani...vitsi vitsi vai miten se menee (en katso Putoustakaan - NOT such fun!)

Onneksi Jenni kyllä tietää hengittävänsä samaa ilmaa murusensa kanssa vaikka olisi kuinka kaukana...tuuli tuulee nimittäin.

Tuuli

Tuuli saisi kyllä tuulla. Oon tänään ollut koko päivän niin huonolla tuulella että kiitos ja onnea kaikille joiden ei ole tarvinnut hoitaa mitään asioita mun kanssa tänään. Ja silti asiat ovat oikeasti enemmän kuin hyvin.

Olin jopa LENKILLÄ äsken. Hölkkälenkillä! Ihan keskenäni. Niinpä. Mitä sekin kertoo...
Hengittämässä samaa ilmaa.