No ei taas keksi otsikkoa....

Miellyttävä, hauska perjantai-iltapäivä-ilta ja lauantaipäivä vanhan, hyvän ystävän kanssa vietetty, yksi matsi hävitty ja yksi keskustelu sovittu. Ja yksi ihminen punastutettu. Anteeksi.

Huomenna olen luvannut mennä himaan keskustelemaan mutsin (ja faijan) kanssa, saadaanko tilanteeseen mitään tolkkua. Tiedän että se tulee koettelemaan hermojani todella, en ole kovin optimistinen. Yritän pysyä rauhallisena... että saisin hengitettyä syvään ja selitettyä miljoonannen kerran mitä tarkoittaa että minun on saatava itse määritellä minun elämäni säännöt ja rajat, ilman että niitä rikotaan, tai että ne otetaan loukkauksena jos ne poikkeavat heidän omistaan (tai lähinnä siis mutsin) ja seurauksena on kolmas maailmansota ja kuukausien välirikko.

Sen jälkeen on sitten varattuna onneksi edes jotain muuta toimintaa, joten saan sitten ajatukset vähän muualle, kävi miten kävi. Nyt venyttelemään, krampin poikasta löytyy joka puolelta kroppaa...juu ja magnesiumia tietty.

Näen valon!!

Nimittäin jääkaapissa! Vähäks hienoo. Siellä on myös yksi tölkillinen mehua ja muutama proteiinipatukka. No en ehtinyt käydä kaupassa!! Ehkä - toivottavasti - huomenna.

Töistä kiirehdin kotiin söpöiltyäni siinä välissä kuulemma taas kerran asiattomasti. Se on kuulkaa katsojan silmissä se, mä en sille voi mitään. Tiedän monia ihan immuuneja.

Remppasetä tuli katsomaan pari juttua ja saatiin ongittua jääkaapin johto esiin ja seinään. Ja laadittiin strategia joka käsittää keittiön valokatkaisijan siirtämisen seinän läpi toiselle puolelle, niin jääkaapin saa joskus siirrettyä paikaltaankin.

Sit kiirehdin tennikseen jo myöhässä. Sieltä kaveri-koriskaveri-tenniskaverin kanssa Ikeaan jossa lastattiin mun sänky mun autoon. Ja kaveri pääsi omiin toimiinsa.

Sit pitkä puhelu toisen kaverin kanssa ja sitten olikin enää sopivasti aikaa käydä syömässä ennen koristreenejä. Joissa melkein meni nilkka kiitos liukkaan lattian, mutta ei sit kuitenkaan ihan. Vähän vaan. Nauhat kireemmälle.

Ja niiden jälkeen tuon ensinmainitun kaverin kanssa, joka siis oli myös taas samoissa treeneissä raahattiin vielä sänkypaketit sisälle. Kiitos taas kerran hänelle. Ties monennenko kerran. Me nähdään niin paljon että välillä tuntuu melkein kuin oltais pari. Paitsi että jutellaan enemmän. Ja nauretaan. Ai tekeekö jotkut paritkin niin? No anyway.
Siinä sitten naapurin Sakukin kävi kääntymässä mun ovella - siis Saku on saku. Eli sakemanni. Eli saksanpaimenkoira. Rauhallinen tapaus. Toisin kuin yks toinen.

Telkkarissa jatkui vielä tuo homokeskusteluilta. Ei jaksanut katsoa. Homokeskustelenhan joka päivä.

Ja helvetti futisäijät menivät sössimään pelin - onneks en nähnyt sitäkään.

Nyt vähitellen nukkumaan, ihanat nää myöhäiset treenit. Taitaa mennä huomisen puolelle se unien näkeminen.

Mut koska ei vielä uneta, pistetään tähän vielä runokin.

Kasvoista kasvoihin tällä kadulla
kun tungos on katkeamaton
näen vain sinut
-Mirkka Rekola-

Ottaen huomioon että en koskaan näe ketään enkä mitään missään, tämä on oikein sopiva.

Synttärit

Jee. Tänään tällä oli synttärit. Tai on siis vieläkin hetken.

No - mitään juhlia ei ollut, menköön tulevien tupareiden piikkiin nekin. Tulee sitten yhdistetyt synttärit, tuparit ja pikkujoulut. Saisko niistä jonkun yhdyssanan? Ehdotuksia?

Tai itse asiassa vähän väärin sanoa, ettei ollut mitään juhlia. Sain kuitenkin kakunpalan* varta vasten minulle aukioloaikoja uhmaten hankittuna. Ja Nolsu Koistisen joka on seinällä ylösalaisin koska sen pitää olla niin päin ettei veri mee päähän.
Että hei muut kaverit, kiitti tekstareista ja viesteistä ja jopa soitosta mutta voisitte vähän tsempata. Teillä on sentään vuosien etumatka. Siis ei iässä (no niitäkin on joillain!), mutta noin niin kuin mun lahjonnan ja kaiken sellaisen harjoittelussa. Pitäiskö vähän kerrata alkeita? Ja turha selittää mitään paikkakunnista tai muusta. Itella ja DHL ja kaikki on hienoja laitoksia.
Silti, onhan noikin enemmän kuin mitä äiskä viitsi laittaa. Ei sillä että olisin mitään odottanutkaan.
Mut voitte sitten miettiä niissä synttupikkareissa (niin niitä ehdotuksia...?), miksi jotkut saavat vähän paremmat tarjoilut kuin jotkut muut...?

Sit ilahdutti myös onnittelusähköposti "sijaisvanhemmilta" ja sai pitkästä aikaa harjoitella saksan kieltä kun väänsi äsken vastausta.... Et joo aivojumppaa juoksun lisäksi. Nyt koisimaan.

*jossain välissä sitä kakkuakin on oppinut syömään...

Yllätyksiä

On iloista huomata, että tässä ihan aikuisenakin voi yhtäkkiä tosiaan "kulman takaa" ilmaantua jokseenkin yllättäen ihminen, jonka kanssa on saman tien samoilla aallonpituuksilla. Että ollaan kuulemma ihan samalta planeetalta. Vaikka se aallonpituus ei todellakaan ole välttämättä kovin korkeatasoista ainakaan koko ajan. Jolle oli jo pakko todeta että "sä oot niin jees tyyppi!" ja se sitten sanoo musta mitä sattuu.
Ehkä siis uusi, uudenlainen kaveri tuosta noin vaan. Toivotaan. Kulunut arkiviikko on ainakin ollut tosi asiallinen. Päättyen tänään 2,5 tunnin koiralenkkiin.
Eikä se vaatinut kuin yhden vahingon, sitten vähän ujouden voittamista ja rohkeutta... ;)

En tosin tiedä enää, miksi tällainen yllättää. Johan tämä kesä on yllättänyt toisenlaisella uudella ihmisellä aiemminkin.

Ja ne "vanhatkin" ovat osanneet yllättää. Siis positiivisesti. Tai ei nyt yllättää, mutta heistä on löytynyt uusia ulottuvuuksia.
Yksi niistä kyllä on alkanut nyt aukoa päätään vähän huolestuttavasti.... ;)