I know how it feels like...

SÄÄlimätön liikenne

Damn! Juuri ehdin melkein huokaista helpotuksesta, kun talvi ei ole yllättänyt autoilijoita tänä "talvena". Se on vihdoin oppinut tavoille.

Niin mitä tekee aurinko?

Nyt vähän harkintaa liikenteeseen, aurinko.

Parempi vaan ajella on the dark side. Me emme ansaitse kuin sellaisen muutaman asteen plussan, harmaata, ilman sadetta.

PS. Autossa on aurinkoläpykät, ja aurinkolasit on keksitty.

Kaveri!

Siis mitä - Hannu&co me nähtiin Vierumäellä, mutta PIRJO??? Hemmetti. Missattiin.

Tyttökullat

ja kevyemmin

Vuodenajat ja viikonpäivät

Pitkästä aikaa yksi ajatelma tänne. Vähän aikaa sitten tuli mieleen, että periaattessa ihan vastaavat tunnelmat voi liittää tiettyihin viikonpäiviin ja vuoden eri jaksoihin (toki tämä edellyttää sellaista tavallista viikkorytmiä ilman viikonlopputöitä...):

Tiistaista torstaihin = joulu-maaliskuu - sitä taaperrusta kun on jo vähän turtunut siihen pimeyteen ja sitä kestää mutta torstaina alkaa vähän jo pilkahtaa aavistus keväästä

Perjantai = huhti-toukokuu - alkaa jo menomono ja mieli vähän vipattaa kun päivät pitenee ja on luvassa vapaata ja suunnitellaan jo kaikenlaista mitä sitten viikonloppuna tai siis kesällä tehdään...

Lauantai = kesä-elokuu - se aika, johon on suunniteltu tehtäväksi kaikki kiva ja sitä on enemmän kuin sitten yleensä ehditään ja jaksetaan toteuttaa, kun se onkin jo ohi - mutta kyllä sitä taas sitten odotetaan

Sunnuntai = syys-lokakuu - vielä osittain lämminkin, aurinkoinen mutta raikastuva syksy, rauhoittava, hieman haikea, tietoisuus lähestyvästä pimeydestä ja loskasta voi alkaa hiipiä mieleen illan tullen

Maanantai = marraskuu - kun pimeys iskee tajuntaan ja koko rumba vasta alkaa, perjantai on vain kaukainen haavekuva

Rangaistus

Tällaisia rangaistuksia lisää. Halpaa ja tehokasta - sopii erinomaisesti myös alaikäisille kiusaajille koska tämäkin rangaistu piti tätä "epäreiluna".



(Iltalehti 20.7.14)

Soomekeeli vaikee keeli

Mutta eivätpä he äidinkielentaitojensa avulla kai julkisuuteen päätyneetkään.

Ei ison tarvii

mut onhan se joskus kiva yrittää...

P!nk is one color of the rainbow

Itse olen jo löytänyt sateenkaareni toisen pään.

Pitkähkö pätkä

Iltalehdessä oli tänään 11 asiaa, jotka vain pätkät tietävät
ja tässä ei niin pätkän kommentit
(kaikki kirjoitusvirheet ovat sitten alkuperäisestä lähteestä - paitsi jos ne on kommenttiosuuksissa...)


1. Housut. Ajattelit ostaa uudet housut ja laittaa ne heti jalkaan. Ahahahha, tiedät itsekin, ettei onnistu. Koska lahkeet pitää lyhentää.
- So what? Lyhentäminen on inan verran helpompaa kuin pidentäminen tyhjästä?

2. Uujee, Madonnan keikkaa oletkin odottanut jo pitkään. Eikö olekin ihanaa tuijottaa kaksi tuntia edessä heiluvan jampan lapaluita.
- Ilmankos olettekin yleensä sitä mieltä, että minun kuuluisi seistä teidän takananne ihan vain siitä syystä. Hell no. Varaa paikka tai tule ajoissa.

3. Kurottelet ylähyllylle. Kaverisi katsoo vierestä. Nouse seisomaan”, toteaa hän. Olipa uusi ja hullunhauska heitto. Kuolet nauruun.
- Such fun! Olisipa minulla yhtä hauskoja kavereita... (kysymys: jos heitto oli NIIN huono, miksi hän on sinun kaverisi?)

4. Miksi olet noin lyhyt? Kysymys, jonka olet kuullut useammin kuin sinulle on kertynyt senttejä.
- Kun senttejä kerran on niin vähän, ei "useammin" vaadi paljon...

5. Et ole vissiin ollut ruoka-aikana kotona? Voi, että. Jälleen hullunhauska heitto. Tässähän tikahtuu nauruun.
- Voithan vastata: "Olin, mutta en ylettynyt ruokapöydälle."

6. Siwassa on tarjouksessa thai-kuutioita. Ylähyllyllä. Muita asiakkaita ei näköpiirissä. Eikä myyjää. Onneksi löytyy pieni jakkara, jonka päällä on mukava tasapainoilla samalla kun pelkää pakastealtaaseen horjahtamista.
- Eikö vaan! Toiminnallista harjoittelua kaupan päälle. Vähän sama kuin väistellä matalalla roikkuvia tarjous- ym. kylttejä. Älä silti jätä sitä ...tanan jakkaraa muiden tielle, siihen kompastuu.

7. Lyhyys korreloituu suoraan älykkyyteen. Joidenkin mielestä. Vai miksi muuten sinulle puhutaan, kuin hidasälyiselle?
- Daa? Jos sinun täytyy kysyä, niin...? Kts. myös kohta 9.

8. Mentäiskö leffaan? Ei. Ei sinua kiinnosta maksaa muiden niskojen tuijottelusta.
- Mene eturiviin! Siellä on yleensä aina tilaa. Myös jaloille. Ehkä minäkin siis tulen eturiviin.

9. Kokkaaminen on sinulle kuin urheilua. Mausteet ja astiat ovat jossain Mount Everestin korkeuksissa ja siinähän kapuat jakkaralle ylös ja alas. Hiki taattu.
- Vinkki - laita ne alemmas? Viittaan kohtaan 7.

10. Lyhyt on yhtä kuin lapsi. Joten kohtelu on sen mukaista.
- Lapsia kai keskimäärin kohdellaan paremmin kuin aikuisia? Ainakin palvelu on parempaa ja saa kaikenlaisia halvempia lippuja.

11. Meillä ei ole juuri sinun kokoisellesi vaatteita, mutta oletko katsonut lastenosastolta?
- Oi, siellähän on söpöjä vaatteita! - Sen sijaan "...oletko katsonut "isojen tyttöjen liikkeestä" En, ei mulla oo ...ttu vyötärönympärysmitassa eikä kuppikoossa mitään ylimääräistä!

Sanana

Sanasta miestä. Niin sanotaan. Entä naista? Siitä samasta. Sanasta siis. Mutta ei voi sanoa että sanasta viis. Kyllä siitä yleensä enemmän. Toisaalta omissa ympyröissä sanasta ei viis veisaa, mut jotkut kuitenkin.

Ja niiden joidenkin kohdalla sanailu on kyllä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Munkin.

Munkeista puheenollen. Niistä on nimittäin viime aikoina ollut puhe. Siitä puhe mistä puute, ja ABC kantoi valitettavasti myös kortensa siihen kekoon. Siitä olikin sitten mieli sökönä. Vaniljalla kun on parempiakin paikkoja kuin munkit.
Tietty makuja on monenlaisia. Mutta munkeissa ehdottomasti kotitekoisemmat on parempia kuin teolliset. Muodolla ei ole sinänsä väliä, kunhan eivät ole satunnaisia.
Satunnaisista pidän kyllä näppini erossa.

Pidä huolta tatuoinneistasi

...koska onhan tämä nyt surullista:

Hyvää uutta vuotta prinsessa

Tähän iltaan valmistuit
kimalletta laitoit
aistikasta päälle puit
kukan hiuksiin taitoit
valot välkkyen kutsuvat maailmaan
josta arki on irrallaan
me ilta iloitaan

Mä prinsessaa tahdon tanssittaa
siis rinnallain sula soittoon
prinsessaa saan mä tanssittaa
mun olet vain aamun koittoon
ei ole ympärillä muuta maailmaa
me kaksi joita rytmi viedä saa
prinsessaa saan mä tanssittaa
ja tunnen sen kun aika katoaa

Tämän illan valtiaan
saan mä muiden nähden
ehkä vielä jatkamaan
sinun kanssas lähden
joku muukin kai lähtisi mielellään
hänen katseestaan sen jo nään
vaan minun seuraan jäät

Mä prinsessaa tahdon tanssittaa
siis rinnallain sula soittoon
prinsessaa saan mä tanssittaa
mun olet vain aamun koittoon
ei ole ympärillä muuta maailmaa
me kaksi joita rytmi viedä saa
prinsessaa saan mä tanssittaa
ja tunnen sen kun aika katoaa

Valot välkkyen kutsuvat maailmaan
josta arki on irrallaan
me ilta iloitaan

Sanat mukaellen Laura Voutilaisen "Prinsessa"

Joulu

Mitäpä kirjoittaisi jouluna? Hyvää joulua juu kaikille ja niin edespäin.

Yksin jouluaattoillan - ei haittaa. Yksin vain ulkoisesti. Yhdessä sisimmässä.
Ulkona sataa ja tuulee - ei haittaa. Mulla on yks ...n kokonainen aurinko. Tuulee kylläkin.

Vanhaa postaustani lainaten, sain joululahjani jo monta kuukautta sitten (nyt siitä on siis vielä useampi kuukausi), edelleen se on paras joululahjani. Ja paranee vaan koko ajan.

Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos. Kiitos.....




Ai mut I got you, tosiaan! Daa. Such fun!

siitä tulikin mieleen...

Urheilullinen (tavallaan) Miranda-pätkä kevennykseksi.

Tu ksu or not tu ksu?

Pitääkö mennä lopullisesti nolaamaan meidät suomalaiset Ruotsissa?

No ehkä vois olla pahempaakin. Että isosisko tekis saman.

Pelottavaa

Pitäisikö olla huolissaan? Jo toinen asia, mistä taidan olla ainakin samansuuntaisilla linjoilla Päivi Räsäsen kanssa?!

Toinen on baarien aukioloajat.

Onneksi voin olla varmaan aika rauhallisin mielin, että jotain mielipide-eroja meillä tulee aina olemaan. Hiusmuotia lähinnä ajattelen...

Lasten suusta

No, vilkas postauspäivä

Lasten suusta -palstat ovat mitä ovat, mummit ja kummit kirjoittelevat kuinka hulvattoman hauskasti heidän varmasti rakas Torsti-Tainansa taas sutkautti. Vähän vielä väritettynä...

Mutta kyllä lasten suusta oikeastikin varmasti hauskuuksia - ja totuuksia - kuulee.

Tässä nyt vähän sitä sivuten:

(suosikkejani:
if it's happening, and it's not a chemical - it's natural sekä
cry me a river, build a bridge and get over it - ehkä tää jälkimmäinen on yleisempikin sanonta siellä päin maailmaa eikä tässä keksitty, mutta hyvä sellainen)

Sinulle jota ei ole

Sinua ei ole olemassa. Sinua ei ehkä koskaan ole olemassa. En tiedä millainen olisit jos olisit olemassa. Vielä jonkin aikaa sitten en miettinytkään asiaa. Sen verran tiesin, että minä en halunnut edes tutustua sinuun. En kaivannut olemassaoloasi. En ollut edes utelias.

Kaikkea on tapahtunut. Sinun olemassaolostasi on keskusteltu. Ajatus sinun olemassaolostasi on saanut minut jopa paniikkihäiriön partaalle, eikä se ollut kaunista. Eikä se niinkään johtunut siitä, että sinun olemassaolosi sinänsä olisi pelottavaa saatika pahaa. Mutta en voinut edes kuvitella tai käsittää, miten minä selviäisin siitä. Elämäni oli ja on erittäin hyvä näin. Mitä sitten jos sinä olisit olemassa?

Olen kuitenkin saanut totutella ajatukseen ja olen siihen tottunut. Olen tehnyt työtä sen eteen. Olen leikitellyt mielikuvilla. En vieläkään tiedä miten siitä selviäisin, mutta olen tullut siihen tulokseen että selviäisin. Miten, sen näkisi sitten. Kantapään kautta niinkuin useimmat asiat elämässä. Tai ehkä sydänkin siinä olisi osallisena.

Elämä on kuitenkin kummallista. Mitä enemmän olen tottunut ajatukseen olemassaolostasi ja alkanut toivoakin sitä, sitä hiipuvammalta näyttää mahdollisuus siihen. Eli en ehkä koskaan saakaan tietää miten selviäisin. En ehkä koskaan saa nähdä miltä tuntuisi nauttia olemassaolostasi tai tuskailla sen eri ulottuvuuksia.

Enkä pysty vaikuttamaan siihen, oletko joskus olemassa. Kunpa voisinkin. Haluaisin voida jakaa sen kokemuksen rakkaimpani kanssa ja antaa sen lahjan hänelle.

Jos sinä et koskaan ole olemassa, toivon että olen tarpeeksi.

Mutta ehkä sinä olet vielä joskus olemassa? Lupaan, että koettaisin selvitä parhaani mukaan ja jos välillä selviäisin huonommin, toivon että en selviäisi liian huonosti.

Kirjallisuutta

Pitkästä aikaa hiljakkoin tuli siis luettua kirja. Nopeasti mutta tuskallisesti. Juu kirja oli hyvä, mutta nenäliinat vielä parempia.

Eipä siitä sen enempää, alku oli oikeastaan enemmän kuin turha ja liian vakava tähän liittyen.

Eilisestä pelireissusta vaan inspiroituneena aloin etsiä uutta luettavaa. Löysinkin. Mahtaisikohan joulupukkikin löytää...




:) eihän tuosta kirjasta voi etukäteen ajatella kuin että ..tuiks menee...

Psykologiset testit

Mustetahratesti. Joskus lapsena mulle on tehty, ja mulle ei ikinä tullu mitään muuta mieleen kuin perhonen. Perhonen. Perhonen. Harmitti oikein.

Mutta jotain kehitystä (?) on tapahtunut näissä... n. viidessätoista vuodessa (no hei mul oli lyhyt matikka).

Tämän päivän googlekuva:



No ei todellakaan perhonen. Näkeehän tosta nyt kaikki että se on lepakko.