Juuret

Tämä päivä sisälsi harvinaista juurille palaamista. Minulla oli pari ylimääräistä - siis ohjelmatonta - tuntia tuolla pääkaupunkiseudulla. Päähäni pälkähti ajella lapsuuden (0-10 v) maisemiin Espooseen, jääköön sanomatta alue sen tarkemmin - laitan myöhemmin tänään pari kuvaa, paikalliset tunnistakoot niistä.

Kävin katsomassa, oliko yksi, varmaan erikoisin sen aikainen leikkipaikka vielä ylipäänsä jäljellä. Se oli tosi jännä paikka, betoniset rauniot korkeahkon mäen päällä. Se oli kuitenkin silloin todella laitettu leikkipaikaksi, betoneja ja kiviäkin oli maalattu iloisilla väreillä, siellä taisi olla keinulauta ja joku kiipeilyteline, en ole varma oliko jossain vaiheessa sellainen vaijeria pitkin laskettava autonrengaskin, jos tajuatte mitä tarkoitan. Mutta etenkin ne rauniot. Coooool.... jos nyt silloin olisi moisen sanan tiennyt.

Se OLI jäljellä. Tosin se ei enää ollut leikkipaikka, lasinsiruja oli runsaasti, kuten myös muita roskia. Keinulautaa tai mitään muita varusteitakaan ei ollut ollut pitkään aikaan, heinä ja pensaat olivat kasvaneet. Maalit olivat muuttuneet graffiteiksi - se ei itse asiassa tuntunut suureltakaan muutokselta. Mutta raunioita oli sentään jäljellä. Paikka tuntui pienemmältä kuin silloin - niinhän kaikki. Mutta se oli siellä - siistiä! Uskalsin jopa kiivetä sille muurille :)

Marssin myös sen jälkeen tyynesti soittamaan hoitotädin ovikelloa. Hoitotädin, joka hoiti minua kotonaan kokoaikaisesti ensimmäisen vuoteni (silloin äitiyslomat olivat hieman lyhyempiä!!) ja silloin tällöin vähän sen jälkeenkin. Heillä oli kolme omaa tytärtä, joiden jatkoksi iällisesti ja ulkonäöllisesti olisin hyvin sopinut, joskus ihmiset niin luulivatkin. Ja yhteyttä pidettiin vielä suunnilleen tuohon kymmenenteen ikävuoteeni asti - lähinnä synttäreiden merkeissä. Joten siitä oli vierähtänyt - no - xx vuotta kun oltiin nähty. Ja kas - hän oli jopa kotona! Ja tunnisti heti. Ja oli kovin vakuuttavasti iloinen että kävin. Oli mukava käydä. Ehkä en anna kulua ihan sitä xx vuotta ennen ensi kertaa. Sen verran olen venähtänyt, että yhdeksi heidän tytöistään minua tuskin enää luultaisiin :D Heidät olisi myös vielä kiva tavata - yritys olisi esim. Hesan Taiteiden yönä....