No - yllättäen - keskustelu mutsin (ja faijan) kanssa oli tulokseltaan plus miinus nolla. Ei kestänyt kauaa, että mutsi tuskastui ja liioitteleva, narsistinen marttyyri astui esiin, minä tuskastuin, ja faija ei sanonut mitään.
Kyllä minä tajuan, että mutsin ei ole hyvä olla. Eikä se todellakaan ole miellyttävä ajatus.
Älkääkä käsittäkö väärin, mutsissa on paljon hyvää ja meillä on ollut paljon hyviä hetkiä ja saan kiittää häntä - ja faijaakin tietysti - paljosta.
Vaihtoehto on kuitenkin, ettei minunkaan olisi hyvä olla. Mutsi vaan ei ole enää vuosiin osannut olla tyytyväinen elämäänsä. Ei edes silloin kun minä olin vielä kiltti tyttö.
Liekö ihme ettei nyt enää sitten kun olen tällainen kusipää.
Kiinnipitäjää olisi taas kaivattu hetkeksi "keskustelun" jälkeen, mutta meneehän se näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti