Pyryyn lähdin kuitenkin katselemaan. Kuvista ei tullut kummoisia, mutta oli rauhallista istuksia joen rannalla tuhannen euron penkillä ja katsella lumipyryä ja olla jokseenkin tyytyväinen elämäänsä. Enkä tarvinnut kuumaa kaakaota tai juoksulenkkiä pysyäkseni lämpimänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti