Sielunmaisemaa

Tänään oli tunnelma ja sää sellainen, että päätin napata kameran ja suunnata rakkaaseen Kuuvaan. Siitä on muodostunut minulle paikka johon suuntaan aina tarpeen tullen. Fiilis voi olla joko hyvä tai huono, siitä ei voi sitä päätellä.

Vaikka se on myös paikka jonne olen mennyt mielelläni rakkaan ihmisen kanssa, se on onneksi pysynyt ennen kaikkea minun omanani. Olen sinne ensin löytänyt yksin - no Pöksyn kanssa - ja se pysyy minun juttunani. Enkä todella jaa sitä kuin harvojen kanssa. (niin kuin sinne ei kuka tahansa pääsisi, mutta ei minun kanssani!)

Se on ehkä sen rakkaimman ihmisen kainalon tai sylin jälkeen rauhoittavin paikka mitä olen tähän mennessä löytänyt. Se meri on aina siellä, milloin tyynenä, milloin myrskyisämpänä ja kalliot kohoavat luotettavina ja vakaina. Siellä on hyvä istua ja katsoa merelle ja tietää että... no, mitä milloinkin.

Tänään sieltä löytyi paitsi ilmeisesti jollain testiajolla ollut megaristeilijä, myös jo aiemmin päivällä kaivattu sateenkaari.

Myös Koistisen serkkupoika oli paikalla, mutta sanoi itse Koistisen olevan sen verran onneton säätäjä, että lienee eksynyt jonnekin. Ehkä lähettää kortin reissultaan, jos jaksaa kantaa postimerkin.

Poikkeuksellisesti on saatu napattua myös pari vilausta bloggaajastanne, vaikka hän onkin aika ujo.