Mun pitäis kirjoitella tänne levottomia. Enhän mä osaa moista?
Joka tapauksessa ajattelin aloittaa vähemmän levottomalla, katsotaan nyt sitten myöhemmin.
Flunssa tuntuis päästävän melko vähällä (kuuluisat viimeiset sanat?). Silti jätän intervallit sun muut tänään väliin. Pelkään sitä paitsi terveyteni puolesta ihan muusta syystä jos sinne menisin. Pitää kai keksiä jotain muuta ja ottaa kampitukset vasta huomenna ;)
Tänään oli lyhyt kirjallinen keskustelu laulun sanoista "oletko koskaan katsonut pelkoa silmiin ja sanonut ettet vain välitä?". (Jos sitä keskusteluksi voi sanoa. Mutta sitä se on - vaikka on sellaista sana - kaksi sanaa piste piste piste - kaksi sanaa - sana - sana piste piste piste - h... - p...)
Totesin nimittäin että tällä hetkellä tavallaan teen niin joka päivä. Teen toistuvasti sen enemmän tai vähemmän tietoisen päätöksen, että vaikka voisin aktiivisesti pelätä tai vetäytyä kokonaan pois jotta ei tarvitsisi pelätä, en vain välitä. Toistaiseksi ainakaan. Jos jäisin miettimään tiettyä asiaa, saisin itseni varmaan sille perkeleen (anteeksi) kelausvaihteelle jolla olin keväällä ja alkukesästä. Ei - sille en halua. Olen tehnyt päätöksen että meni syteen tai saveen, tuli turpiin lujaa tai lujempaa tai ei ja mikä lopputulos onkin (jos sellaisia elämässä on), menen nyt virran mukana ja otan mitä tuleman pitää. Se ei kumma kyllä sinänsä ole tällä hetkellä kovinkaan rankkaa.
Rankempaa on se, että tiedän toisella olevan vaikeaa.
Toinen pikku juttu joka tuli päivän tajunnanvirrasta kotimatkalla mieleen. Jos sanoo asioita ääneen, tekeekö vasta se niistä totta? Tai tekeekö ääneen sanominen asioista voimakkaampia, pitääkö se itsessään niitä yllä? Jos jättää ne sanomatta, häviäisikö itse asiakin? Onko se helpompi sivuuttaa? Minä en usko. Ainakaan niille, jotka - todettakoon jälleen kerran - näkevät. (Varsinkin sitten kun saavat uudet silmälasit!) :)
Oli mulla vielä joku ajatus, mutta mä UNOHDIN. Argh. Olkaa iloisia.
Olipa epälevotonta. Lupaan satsata levottomuuteen vielä myöhemmin tänään.
Nyt pahantekoon. Ehkä. Mutta mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti