Muurinmurtaja ja muuri

Miksi haluaisi tietää toisenkin lausumattomat ajatukset
Onhan omissakin usein liikaa

Miksi haluaisi tuntea onnea saatika kipua toisenkin puolesta
Olisihan helpointa olla välittämättä omistakaan tunteista

Miksi tuntea pahoinvointia luullessaan menettäneensä jotain
kun se voisi olla lähes yhdentekevääkin

Miksi antaa kenenkään sekoittaa kaikki
kun vuosien varrella on saanut asioita edes johonkin järjestykseen

Miksi tuntea toisen läsnäolo
Voihan aina kysyä oletko paikalla

Miksi vetää syvään henkeä, aistia, ja tuntea sähköiskuja päästä varpaisiin
Riittäähän että hengittää sisään ja ulos - niin pysyy hyvin hengissä

Miksi nauraa sydämellään niin että poskeen sattuu
kun hymylläkin pääsee pitkälle

Miksi antaa kenenkään koskettaa niin että järki sumenee
Parempi on pysyä selvin päin

Miksi katsoa kenenkään silmiin ja nähdä kaikki vastaukset
Tietohan lisää tuskaa

Miksi antaa kenenkään katsoa silmiin ja nähdä sisimpään asti
sehän on tarkoituksella sisällä, piilossa

Minä uskon tietäväni miksi

Kunpa sinäkin


Edit: Et. Ainakaan vielä. Sinun takiasi toivon että joskus. Jonkun kanssa.

Edit2 viikkoja myöhemmin: Jess, jess, jess! Minun kanssani. Kiitos.

Tommya

Sinä tulit minuun
kuin kevät,
lehti, kukka, lintu
kerrallaan, äkkiä,
eräänä kauniina päivänä
Sinä se olet
kumma kevät, urhea, sitkeä,
et suostu
antamaan syksylle tilaa,
et päästä
portista sisään, tarhaan
Yhdestäkään lehdestä
et luovu, yhdenkään kukan
et salli kuolla, yhtäkään lintua
et päästä lähtemään

- Tommy Tabermann

Kolmas yö

Kolme yötä takana uudessa kodissa. Eilen meni taas kovin juoksenteluksi ja pyöräilyksi (en valita!!) ja muuksi säätämiseksi joten kun pääsin kaupan (uudistettu!) kautta kotiin, kello lähenteli jo yhdeksää.

Ohjelmaan kuuluikin sitten enää vain yhden leffan katsominen loppuun ja tutustuminen pesukoneen käyttöohjeisiin - ennen kuin syntyy likaisten ja puhtaiden vaatteiden kaaos siihen nyt ah niin hallittuun kaaokseen.

Tänään täytyy käydä ostamassa pyykinkuivausteline...
Tänään kun ei tarvitse (!) juoksennella. Eikä pyöräillä. Vain tennistellä, koristella ja todennäköisesti säätää. Mutta siinä välissä ehtii...

Kosketus

minä hengitän kätesi iholle ja sanon:
näin tekee tuuli kun se sinusta pitää

Mirkka Rekola


En ole aktiivinen runojen lukija, mutta joistain pidän, ja jotkut koskettavat. Yleensä enemmän silloin kun tunteet ovat pinnassa. Niin kai se menee.

Fiilis on vähän kuin kävelisi nuoralla veden päällä - voin tipahtaa, enkä tiedä onko vesi lämmintä vai jäätävän kylmää. Järki ja jotkut sellaiset muut jutut kuiskaavat että astu pois nuoralta ja käytä siltaa... ei pysty - liian kaukana.

Jäähyväiset

Eilen kävin sirottelemassa Pöksyn tuhkat mereen, missäs muualla kuin Kuuvassa. Olin luullut, että siitä tulisi kovin itkettävä hetki, mutta ilmeisesti olen jo ehtinyt jättää ne hyvästit ja surra sen menetyksen niin perusteellisesti tässä kesän ja alkusyksyn aikana, että selvisin yhdellä nenäliinalla.

Tosin menin lähes sinne mereen perässä, mutta onneksi selvisin vain vasemman jalan upotuksella....

Nyt pappa saa lepäillä siellä rauhassa.