minä hengitän kätesi iholle ja sanon:
näin tekee tuuli kun se sinusta pitää
Mirkka Rekola
En ole aktiivinen runojen lukija, mutta joistain pidän, ja jotkut koskettavat. Yleensä enemmän silloin kun tunteet ovat pinnassa. Niin kai se menee.
Fiilis on vähän kuin kävelisi nuoralla veden päällä - voin tipahtaa, enkä tiedä onko vesi lämmintä vai jäätävän kylmää. Järki ja jotkut sellaiset muut jutut kuiskaavat että astu pois nuoralta ja käytä siltaa... ei pysty - liian kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti