Vilpitön, odottamaton pienikin kohteliaisuus kyllä kieltämättä lämmittää mieltä, pakko se on tunnustaa. Pitkästä aikaa tapasin yhden harrastusympyröiden ihmisen, ja heti ensimmäiseksi moikkaamisen jälkeen hän täräytti kohteliaisuuden. Ihan noin vaan, eikä mistään ihmeellisestä aiheesta. Eihän sitä tietty noin vaan voinut niellä, piti vähän heittää huulta ensin puolin ja toisin, ennen kuin saattoi todeta että no kiitos kiitos.
(Kampaajalle terveisiä... ;) enkä ollut edes tänään...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti