torstai 23. syyskuuta 2010

Pihalla

Joo pakkaamiset jäi vähiin tältäkin illalta, koska liihotin sen verran pihalla. Siis henkisesti. Vaikka tuon yhden kaverin kanssa luistaa jutut pääasiassa niin synkronoidusti, hän osaa heittää mut myös kärryiltä totaalisesti tai osaan hypätä niiltä kärryiltä itse.

Ei loukaten, ei tyrmäyksellä, mutta täysvoltti suoraan lehtikasaan niin että pöllähtää.
Ja koska tänään mainittiin myös runot, siksi tähän tällainen.
TT:

Hymyilet,
aivan äkkiä,
niin kuin hymyillään
silloin kuin oikeasti hymyillään,
ilman syytä,
niin kuin sanotaan
Yksikään hymy ei synny syyttä.
Hymy on sielun ainoa tapa
olla hetken näkyvillä
niin ettemme menettäisi uskoamme
sen kaikkivoipaisuuteen.
Hymyilet
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni.


Hei kamu - hymyillään edelleen toisillemme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti