torstai 7. lokakuuta 2010

Dempsey, Makepeace ja Peter Jöback

Ai mitä tekemistä kahdella ensimmäisellä on kolmannen kanssa? Ei tietääkseni mitään, paitsi tämä postaus.

Kahta ensimmäistä katselin eilen dvd:ltä. Se on ehkä vähintään TOP3:ssa kaikkien aikojen sarjoista. Tai varsinkin pääpareista. Piste. Ei siitä sen enempää ja siihen on turha kenenkään alkaa mitään mussuttaa.

Kolmannesta en paljon tiedä, olin tosin pari vuotta sitten hänen ja Evan yhteiskonsertissa eikä mitään valittamista.

Kuitenkin tämä kappale oli sellainen, joka kolahti - ei heti, ehkä toisella tai kolmannella kuuntelukerralla. Sen jälkeen se onkin kolahtanut joka ainoa kerta, mielentilasta huolimatta se saa ihon kananlihalle - ainakin kun sen pistää tarpeeksi lujalle ja kuuntelee oikeasti. Sanat ovat oikeastaan tässä biisissä sivuseikka, sen melodia ja sävy vaan jotenkin....ei sanoissakaan mitään varsinaista vikaa ole.
Olisin mieluummin laittanut sen tänne pelkkänä biisinä cd:ltäni, se versio on mielestäni parempi (siltä kuunneltuna se taisi aikanaan kolahtaakin), mutta en osaa tehdä sitä, siispä videona juutuubista. Kuunnelkaa kuitenkin yhtä hyvin silmät kiinni... paitsi että sanat vapaasti suomennettuna ovat vielä tuossa alla...



Kiirehdin ja lähden ulos lukitsematta ovea
seison Götgatanilla, täällä tuntuu aina tuulevan
Skatteskrapanilla tuntuu
kuin taivas olisi putoamassa niskaan

Kiirehdin läpi yön pohjoiseen päin
Muistan että täällä, Medborgarplatsenilla
Anna Lindh piti viimeisen puheensa
se oli syyskuussa 2003

Samana vuonna näimme kerran Gondolenissa
sitten näimme uudelleen ja kaipasin niin
sinä syksynä ilmassa oli jotain
se oli sumu ja valo ja ääni

Näen lian ja pimeyden Vanhassakaupungissa
tunnen pelon tuoksun Stureplanilta
ja haluan vain itkeä,
Tukholma on niin kaunis tänä yönä

Näen Skeppsbron edessäni, pusken tuulta vastaan
nyt vaikuttaisi satavan, kuivaan poskeani
veneet kelluvat vedessä
arvaan että ne kaipaavat pois täältä

seison Norrmalmstorgetilla ja ajattelen Clark Olofssonia
niin paljon mahdollisuuksia, miksei hän koskaan tarttunut yhteenkään
ja sama juttu minulla,
on niin helppo jäädä, niin vaikeaa lähteä

Ja muistan että näin sinut Bernin terassilla
ja ajattelin kaikkea mitä minulla olisi voinut olla
ja ajattelin elämää jota elin
ja kaduin suurinta osaa, miksi kävi näin

Näen Rantakadun ojentuvan kylläisenä ja tyytyväisenä,
näen sinisen valon välkkyvän Söderin korkeuksissa
haluan vain itkeä,
Tukholma on niin kaunis tänä yönä

Näen lian ja pimeyden Vanhassakaupungissa
tunnen pelon tuoksun Stureplanilta
ja haluan vain itkeä,
Tukholma on niin kaunis tänä yönä

Ja sinä soitit viimein ja ryntään ulos
kaikki sanat, kaikki unelmat onnellisesta lopusta
tapahtuuko se vihdoin nyt
Tukholmassa tänä yönä

Richen pienessä baarissa on täyttä ja lämmintä
tunnen käden tarttuvan minua käsivarresta
ja haluan vain itkeä
niin kaunis on elämä tänä yönä

Näen lian ja pimeyden Vanhassakaupungissa
tunnen pelon tuoksun Stureplanilta
ja haluan vain itkeä,
Tukholma on niin kaunis tänä yönä

Näen Rantakadun ojentuvan kylläisenä ja tyytyväisenä,
näen sinisen valon välkkyvän Söderin korkeuksissa
haluan vain itkeä,
Tukholma on niin kaunis tänä yönä

tänä yönä

tänä yönä

1 kommentti: