Kovinpa jumittaa nyt tämän alkuviikon postausteema. Blaah, koetan keksiä pian jotain muuta. Mutta nyt vielä kerran ääniaiheesta.
Paluumatkalla pelistä tuli radiosta tämä biisi. Enpä ollut pitkään aikaan kuullutkaan sitä. Pidin siitä aikanaan heti ensikuulemalla, punttisalilla (no sinne se nyt ei sopinut, mutta kun radio sielläkin oli päällä...nykyään onkin omat luurit korvilla)
Pidän sävelestäkin, ja silloin nimenomaan sanat koskettivat erityisen läheisesti. Ne kertoivat niin hyvin siitä mitä silloin toivoin ja mitä ajattelin. No se on mennyttä, ei siitä sen enempää.
(Siihen sopii nykyään paremmin yksi P!nkin biisi - niin, kyllä minäkin olen jonkun asian suhteen "nam, nam, nam...")
Ajattelin kuitenkin silloin, että niin se vaan on aina, puhetta tarvittaisiin jatkuvasti ja aina ja uudelleen ja uudelleen ja perusteellisesti, jotta kaksi yksilöä voisivat mitenkään tietää yhtään miten toinen toimii, mitä ajattelee tai tuntee tai paljon mistään mitään.
Tietysti sitä tarvitaankin, yksilöitähän me olemme. Mutta olen joutunut - tai saanut - huomata, että toisia voi olla kovin paljon helpompikin ymmärtää tai tulkita. Noin vaan. Myös ilman paljoa puhetta. Omituista. Hämmentävää. Ja minäkin olen aika lailla luettavissa...valitettavastikin, välillä. Sitä viestintää on niin monenlaista.
Tämä ei ole tarkoitettu moitteeksi ketään kohtaan. Mutta nyt kun olen itse kokenut miten viestintä voi toimia, mihin ei aina todellakaan tarvita sanoja, en varmaan koskaan pysty tyytymään vähempään.
Meillä on muuten mieletön ikäjakauma meidän jäähdyttelijäjoukkueessa. Seitsemän pelaajaa, viideltä vuosikymmeneltä!! Ja penkillä oli tänään vielä yksi tältä vuosikymmeneltä - sillä oli sitä paitsi paljon hauskempaa katseltavaa kuin meidän peli, sillä oli (siis anteeksi hänellä!!) pienet pehmo - Nalle Puh ja Tiikeli ja Nasu kopassaan. Hyvä kun en varastanut...no en edes minä, älkää nyt kauhistelko siellä.
Ja nyt kun tänään oli peli eikä siis treenejä, ehtii kerrankin katsomaan Mestareiden liigaa kunnolla. Siispä voiton kunniaksi lasi viiniä, pari tuikkua palamaan, vaihteeksi kolhittu vasen polvi ja muut luut sohvalle ja futista katsomaan. Ai venyttelyä. Olisko se hyvä? Ei kai, oon venyny jo näin pitkäks muutenkin...
Jee - pitkästä aikaa näen suosikkipelaajanikin kentällä. Arvauksia, kuka se on? On näköjään avauksessa.... :)
PS... aina tässä käy näin... mä nukahdan. No nyt onneks se oli just tauon ajaksi.
Sain itse eräässä ihmissuhteessa moitteita siitä, että hän ei ymmärrä minua vaikka kuinka puhuttaisiin. Tai jos puhutaan, nin ymmärretään kuitenkin väärin toisemme. Siitä puhumattomuudesta ja kommunikoimisen vähyydestä suhteen päättyminen ei siis ainkaan johtunut.
VastaaPoistaSamaisen exäni seurustelee nykyisin ja nykyisen kumppaninsa kanssa hänen ei kuulemma tarvitse puhua pakonomaisesti. He ymmärtävät muutenkin toisiaan, eleistä, kehon kielestä, läheisyydestä. Sanattomasti, vaistonvaraiseti. Hieno, näin se kuuluisikin olla.
Luulen siis, että sen sopivan, oikean, ihanan kanssa viestintä toimii muutenkin. Ei sen yhteiselon pidä olla sitä pakonomaista puhumista ja vimmattua yritystä ymmärtää toista. Toki puhua pitää, mutta jotain pitää myös sujua muutenkin.
Hienoa, että sinä olet moisen yhteyden jonkun kanssa löytänyt. :)
Kiitos. Yhteys on. Muu on... öpöyt ökspää tai kysynykkää tai bambubuuta tai....?????? (älkää edes kysykö) Ja niillä mennään. Nyt. :)
VastaaPoista