Ns. vakavista asioista pyörii välillä lähinnä päässä se, että menikö yhdellä iskulla kaksi hyvää asiaa vai pystyykö edes toisen vielä säilyttämään tai saavuttamaan? Kun sekin olisi kovin arvokas ja tavoiteltavan arvoinen, mutta ihmissydän on niin ihmeellinen. Saa nähdä.
Positiivisia asioita on se, että olen alkaneen kauden oikeasti nauttinut treeneissä käymisestä ja siellä ahkeroimisesta. Siis puhun nyt koriksesta. Kummasti kaikki keväällä ja kesällä tehty muu kuntoilu on osaltaan edesauttanut asiaa. Ja verivihollinen - joka edelleen toki nyppii minuakin - joutuu jatkuvasti ääneen valittamaan selkäänsä, koska hän ei pysy minun perässäni. HAH! Mikä henkinen voitto. Ärsyttää toista siinä määrin että hän joutuu näyttämään sen...
Ja selkä on tyytyväisempi, kiitos eilisen ensiavun, kunnollisen venyttelyn treenien jälkeen ja patjalla nukutun yön.
Muutama kuva, tosin ei tältä syksyltä, mutta... syksy kuin syksy. Siis noin kuvamielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti